Adopted By Jonah Marais

Tappelu

Mila
Pääsimme takaisin meidän lähellä olevalle rannalle ja kello oli jo 23:20. "Minne mennää?" kysyin. "Uimaa!!" Lukas sanoi. "Joooo!" Kaikkille sopi. "Mutta meil ei oo uikkareit..?" sanoin. "Nii mut sul on alusavatteet eikö vain?" Cloe sanoi."Typerä idea.. Okei mä oon mukan" sanoin.

Alex ja Jemy otti pois päälyvaatteensa ja sen jälkee itsekkin. Lähdimme uimaan ja onneksi sielä ei ollut ketään muita. Uimme jonkun aikaa ja pelleiltiin  kunnes kävelimme hiekalle takaisin. Otimme meidän kamat ja menimme ruoholle makaamaan katsomaan taivasta.

"Yö vai paivä?" Jemy kysyi kaikilta. "Tietty yö" vastasin. "ei kumpikaa" Cloe vastasi. "En kyl tiiä" Ethan sanoi ja muut vastas myös päivän. "Miks yö Mila?" Alex kysyi. "Sillo kaikki on hiljasta ja rauhallista" mä vastasin. "Oot kyllä oikees" Ethan sanoi.

Hetken päästä huomasin että kello oli jo 12:15. Stressasin vähän siitä että onko Jonah hereilä vai ei. Sillä aina ennen olin ollut aina ajoissa ja mennyt sääntöjen mukaan.

"Mikä mieltä painaa?" Alex kysyi. "No siis mun iskä" vastasin. "Usko pois se ukko on jo nukahtanu varmaan miljoona tuntii sit" Alex sanoi. "Monelt se yleensä menee nukkuu?" Alex kysyi. "Joskus 11 maissa" vastasin. "Ihan varmasti on nukahtanu" Alex sanoi. "Ehkä sä oot oikees" huokaisin.

Aloin palella ja laitoin hupparini ja farkkuni päälle. Yhtäkkiä Jonah soitti minulle ja aloin stressata. Painoin punaista ja lähetin viestin kuinka tahdoin jäädä vielä hetkeksi.

Sen jälkeen sammutin puhelimeni ja laitoin sen taskuuni. Juoksenneltiin kaikkialla ja joimme energia juomiamme joka ei ollut hyvä idea kunnes kello oli 2:20. "Mä lähen nyt varmaa kottii" Jemy haukotteli. kuulin kuinka muutkin päättivät lähtä. "Okei sit mäki kai meen" sanoin ja tilasin uberin. Kaikki lähti ja uber tuli.

hyppäsin kyytiin ja hetken päästä olin perillä. Kävelin erittäin hiljaa sisään ja olin kävelemässä yläkertaan kunnes-.

"Mee huoneesees puhutaan tästä huomenna" kuulin pettyneen äänen takaani. Se oli Jonah. Ilman kääntymättä ja kävelin huoneeseeni.

Tiesin että hän oli vihanen ja pettyny..

laitoin puhelimen pois, vaihdoin yö vaatteeni ja menin nukkumaan...

~~~~

Heräsin kello 13:15. Tiesin että kaikki pojat olivat alakerrassa mutta en todellakaa halunnu mennä sinne kohtaamaan ongelmiani. Jonah tappaa minut sielä. Mutta laturini oli tietenkin alakerrassa ja minulla oli ainoataan 5% . En tiennyt mitä tehdä sillä minulla oli super tylsää.

Tahdoin pahasti mennä alakertaan syömään sillä minun teki mieli oksentaa kuinka tyhjä mahani oli, ja halusin muutenki nähdä poikia.

Yhtäkkiä kuulin kun oveeni koputettiin ja luulin saavani sydänkohtauksen samalla kun kävelin avaamaan oveani. "Sä oot ollu sun huoneessa koko päivän ja kello on jo puol kaks" Dani sanoi. "Eikö se kertonu sulle?" kysyin ja huokasin.

"Mila!" kuulin kun Jonah huusi minut alas. "Voi ei.." huokasin panikoiden. "Mitä?" Daniel kysyi. "Mulla ja mun iskällä tuli eilen riita" sanoin ja kävelin portaita alas hitaasti, jättäen Danielin taakseni. Kävelin alakertaan ja näin Jonahin istuvan keittiön päydän ääressä. "Istu tohon" Jonah pyysi ja istuin häntä vastapäätä. "Nii?"  kysyin eikä alakerrassa ollut ketään muita.

"Tiiksä kuinka huolissaan mä oli eilen illalla?!" Jonah kysyi. "No sori! Mulla oli hauksaa enkä mä tajunnu ajan kulua" sanoin vastaan. "Nii mutta ei ton ikästen tytön kuulu olla pihalle tohon aikaa!" hän sanoi. "Mut oli sielä muitaki!" sanoin. "Minkä ikäsii ne kaikki oli?" Se kysy.