Adopted By Jonah Marais

Viimeinen osa 2

Mila

13:20

"Mils ruoka on valmis" Daniel sanoi oveltani.

"Mils? Mils??" Sanoin nousten penkiltäni.

"Se on sun uus lempinimi, Mils" Seurasin Danielia alakertaan jossa olivat jo kaikki muut.

"Ei kyllä oo" sanoin istuen alas Corbynin viereen.

"Ja kyllä on, Mils" Daniel sanoi ja ojensi lautasen.

"Aahaa nytkö sä oot Mils" Jonah kysyi päästen ruokansa kimppuun.

"Mmmmmmm.. ei. Toi yks keksi sen eikä jätä mua rauhaan" Mumisin nostaen ruokaa lautaselleni.

"Milan uusi lempinimi on Mils" Jack lällättti syödessään ja ärähdin turhautueena.

"Ei ole!"

"Rauhotu Mils" Zach sanoi ottaessaan ruokaa.

"Iha sama" mumisin ja jatkoin syömistä, väsyneenä poikiin.
"Miten mä pystyn elää teijän kans" huokaisin.

Pojilla oli keskustelut meneillään samalla kun pyöritin mekon helmaa sormen pääsääni väsyneenä vaihtamaan vaatteita.

"Etkö sä aijo ottaa tota pois?" Zach kysyi nyökäten mekkooni.

"No emmä voi täälä alasti kävellä" vitsailin.

"Miks et?" Zach kysyi ja Jonah lähetti hänelle vihaisen katseen.

"Mun mielestä se on nätti mekko"
"Mils" Jonah lisäsi nopeasti ja jatkoi lautasen tyhjäksi syömistä.

"No voi kiitos, munki mielestä" Sanoin ja pyöritin spaghettia haarukallani.

"Mistä sä sen ostit?" Corbyn kysyi epäkiinnostuneena.

"Yks tyyppi teki tän mulle" Vastasin yhtä epäkiinnostuneea aiheeseen. Olin väsynyt ja halusin päikkärit.

"Uuu.. ihan sulle tehty. Paljo makso?" Daniel kysyi kiinnostuneena.

"Mm vaikka 500€" heitin olan yli sillä en jaksanut vastailla kysymyksiin.

"500€?!"
"Mistä sä ne rahat hommasit?!" Isäni kysyi ihmeissään.

"tai 400€ tai 300€ tai 600€ tai 20€ emmä tiiä! Siitä on nii pitkä aika että en mä muista mitää" vastasin nojaten käteeni.

"Mils millon sä ton mekon sait?" Corbyn kydyi.

"vrm 5 vuotiaana tai 6 tai 7 tai 8 en mä tiiä! Lopettakaa tenttaus" huokaisin.

"Sillon ku sä sanoit että toi tehtiin, nii tarkotitko sä että se tehtiin sulle?" Jack kysyi.

"Mun äitille tai jollekki mut ihan sama. Kiitos Dani ruosta, mä meen vetää päikkärit. Herättäkää mut vaikka mm.. ei ikinä" sanoin vieden astiani lavuaariin ja suuntasin yläkertaan.

"Sun äidin? Äidin?!" Corbyn kysyi ihmeissään.

"Miks ihmiset tekee tästä nii ison asian? Täälä on satoja asioita mitkä mä oo saanu mun äidiltä eikä niihi kiinnitetä mitää huomiota" käännyin hetkeksi poikia vasten ja jatkoin matkaa huoneeseeni.

Kaaduin sängylleni ja heitin kädet kasvojeni päälle.

"Äääähhhh" ärisin hiljaa väsyneenä kaikeen kunnes hetken päästä nukahdin, mekko vielä päälläni.

18:05

"Mila"

"Mila"

"Mila"