Adopted By Jonah Marais

Takki, huppari ja kamera

Mila

Maanantai 21.5

6:00

"MILA"

Kuulin Zachin äänen ja nousin suoraan istumaan väsyneenä, silmät vielä kiinni.

"Jonah käski herättää sut" Daniel sanoi ja kuulin askelien menevän alakertaan.

"Eikö Zach just herättäny mut?" kysyin hämmentyneenä samalla kun siristin silmiäni, kirkas valo loisti kattolampustani.

"Joo mutta Zach halus huutaa" Daniel istui pöytäni ääreen.

"Okei mut voitko laittaa ton lampun kiinni" kysyin haukotellen ja kaaduin takaisin sängylleni.

"Miks? Sä kuiteski nukahat" Daniel katsoi vanhoja huonoja piirroksiani jotka olivat lojuneet pöydälläni jo kauan.

"Mä en tykkää siitä se on ärsyttävä, äläkä kato niitä ne on roskaa" sanoin vierien mahalleni.

"Mun pitää varmistaa että sä pysyt hereillä, joten..... en" Daniel sanoi samalla kun suljin silmäni.

"No aiva sama vaikka nukahan" inisin.

"Nouse ylös nii sammuta" Daniel sanoi.

"Sammutaaaa ähägdlslssääää" ärisin nukahtamisen partaalla.

"nouse ylös" hän toisti.

"EN! nyt sammuta se" sanoin hiljentämällä ääntäni kokoajan enemmän ja enemmän, todella väsyneenä.

"Miks? Nouse vaa ylös nii saat sammutettua sen"

"Idiootti sammuta se. Jos mä nousisin ei ois järkee enää sammuttaa sitä" mumisin liian väsyneenä selittää miksi.

"No?" hän jatkoi rasittavaa kyselyä joka ajoi minut levottomaksi ja ärsyyntyneeksi.

"Mä oisin sit aivan virkee enkä haluais sammuttaa niitä!!" raivostuin.

"Sä pilaat mun aamun senki munapää" hiljensin taas ääntäni.

"Mila nouse ylös äläkä jaksa nimitellä" Daniel huokaisi siistien pöytääni.

"Puupää"

"Mila"

"Tollo"

"Mila"

"Jakorasia" nauroin itsekseni haukkumanimelleni.

"Okei sitte" kuulin danielin kävelemän lähemmäs. Hän otti kädestäni kiinni ja veti minut alas sänggystä.

"Ihmisten täytyy lopeetta tuon tekeminen!" sanoin ärtyneenä hieroen päätäni joka oli taas kolahtanut pöydän kulmaan.

"Nouse nyt ylös laiskiainen, aamupala on pöydässä" Daniel käveli ovelle ja meni alakertaan muiden seuraksi.

Nousin ärtyneenä ylös ja avasin verhot. Taivas oli harmaa eikä auringosta ollut kuuloakaan. Näytti niinkuin minä hetkenä hyvänsä voisi sataa.

Käveli vaatekaapilleni ja valitsin sieltä normaalit mustat farkut ja harmaan hupparin. Puin ne päälle ja otin vielä kaapistani hyllyltä valkoisen pipon jonka laitoin päähäni.

Otin reppuni oveni vierestä ja suuntasin alakertaan haistaen pekonin tuoksun.

Katsoin nopeasti seinäkelloa kello oli vasta 6:40. Mitä vittua.

"Mmmmm.... Miten te muka ootte jo hereillä" Kysyin hämmentyneen pojilta.

"Ei me ollakkaan, tää on sun mielikuvitusta huuuuUUuhuuuu" Zach heilutteli käsiään naamansa ympärillä saaden minut naureskelemaan.