Adopted By Jonah Marais

Pysy vahvana

Mila

Me viimein löydettiin Loganin huone ja avattiin se ovi. Logan makas sairaalasängyssä, se oli kiinni kaikissa koneissa ja sen perhe oli sielä.

"Sori me keskeytettiin" Jonah sano ja nopeesti sulki sen oven. Me istuttii Loganin huoneen lähellä oleville penkeille.

Daniel itki sen pää sen käsissä, Jack pidätti sen hiuksista kiinni stressissä samalla kun sen silmistä vaan valu kyyneliä, Corbyn yritti rauhotella Jackia samalla kun seki itki, Jonah itki hiljaa sen pää sen käsissä ja minä ja Zach itkettiin kahestaan.

Kaikki itki ja koko fiilis sielä sairaalassa oli haikee ja surullinen.

Hetken päästä Loganin huoneen ovi aukes ja Pam, Greg ja Jake tuli kaikki sieltä itkien. Pojat kävi halaamassa Jakea vaikka ne ei ehkä ollukaan parhaita kavereita.

"Se halus Jonahin sinne" Jake sano. Jonah käveli Loganin huoneen sisälle.

Mä situin takas mun penkille ja Zach istu mun viereen.

Hetken päästä Jonah tuli takas ja Daniel meni Loganin huoneeseen jonka jälkee Corbyn meni ja sen jälkeen Jack.

"Zach sun vuoro" Jack sano samalla kun se asteli ulos Loganin huoneesta. Zach nousi ylös ja käveli Loganin huoneeseen.

Noin 15 minuutin päästä se tuli ulos kyyneleet vieläkin sen silmissä ja pieni hymy naamalla.

"Mila se pyys sut sinne" Zach sano ja mä kiirehdin Loganin huoneeseen.

Mä näin Loganin ja se ei ollu sen parhaimmillaan. Mä ekana menin halaamaan sitä ja mä halasin sitä pitkään.

Mä päästin irti ja situin sen vieressä olevalle penkille. "Nää taitaa sit olla hyvästit" mä sanoin ja kyyneleet valu mun silmistä.

"Ei todellakaan ole" Logan alotti. "Me Mila nähään vielä ja mä oon koko ajan sun ja poikien luona usko mua" Se jatko.

"Mutta siihen että mä nään sut uudestaan on niin pitkä aika" mä sanoin hiljaa. "Se on ainoastaan hyvä juttu sit me voijaan vaikka hengailla joka päivä" Logan sano. "Mutta mä haluan hengailla sun kanssa nyt joka päivä..." mä sanoin hiljaa kattoen mun jalkoja.

"Mila mä lupaaan että me nähään uudestaan" Logan sano. "Entä jos me ei nähäkkään?" "Mä oon hyvä pitämään lupauksia.... niinhän sä sanoi" Logan hymyillen.

"Mulle tulee niin kova ikävä en mä kestä ees viikkoa ja mitä jos pojat alkaa tapella mä en voi enää soittaa sulle" mä sanoin.

"Sä voit soittaa kelle tahansa muulle ja ei ne enää tappele mä lupaaan" Logan sano.

"Voitaisko me vaan kuolla yhessä?" Mä kysyin painaen mun pään sen rintaa vasten itkien. "Mila sä oot liian nuori" "no nii oot säki!" Mä sanoin.

"Mila mä pääsen parempaan paikkaan nyt..." Logan sano. "Eikö tää oo tarpeeks hyvä?" Mä kysyin nostaen mun pään sen rinnasta.

"Mila mulla on sulle kirje ja lupaa lukee se jos mä en jää henkiin" Logan sano ja ojensi mulle lapun sen yöpöydältä.

"Lupaan" mä sanoin ja otin sen lapun mun käsiin. "Mila muista että mä ja pojat rakastetaan sua meidän koko sydämmillä" Logan sano. "Mäki rakastan sua mun sydämmen pohjasta"

Ovi aukes jä mä katoin mun taakse. Hoitaja seiso seiso oven luona ja mä tiesin jo mitä oli tulossa.

"Ei pliis ei Logan älä jätä mua nyt pysy vahvana ja taistele nyt ei oo sun aika" mä sanoin itkien Loganille. "Mila me nähään vielä nää ei oo hyvästit" Logan sano surullisesti hymyillen
"Logan ootko sä valmis leikkaukseen?" Se hoitaja kysy ja Logan nyökkäs. "Meidän täytyy pyytää vierailioita lähtemään" se hoitaja sano ja avas oven.