Mila
Heräsim sohvalta 15:00. Daniel oli ainoa alakerrassa kanssani. Hän istui sohvalla jalkapäässäni samalla selaillen puhelintaan.
Katseeni oli lukittuna valkoiseen kattoon. Päälläni oli viltti jonka luultavasti Jonah, tai joku muu pojista oli laittanut ja Jax makas pääni vieressä, puoliksi hiuksillani.
Jax hyppäs lattialle ja meni ruokakupeilleen. Nousin istumaan saaden Danielin huomion.
"Sulle on ruokaa jääkaapissa, sä voit lämmittää sen" Daniel sano. "Ei oo nälkä..." vastasin väsyneenä. "Jonah käski sun syyä" Daniel sanoi ja nousin ylös. Kävelin jääkaapille ja otin pizzalaatikon esiin.
"Lämmitä se mikrossa" Daniel ohjeisti niinkuin en osaisi lämmittää helvetin pizzaa. "En" sanoin koska kylmä pizza on parempaa. Aina.
Istuin penkille pöydän ääreen ja vedin jalkani vatsaani vasten. Söin pizzaa erittäin hitaasti, pieniä paloja samalla kun katsoin tyhjytteen. Söin siivun loppuun ja sen jälkeen vein sen takasin jääkaappiin.
Laahustin portaat ylös huoneeseeni ja kaaduin sängylleni. Makasin siinä kunnes kaikki alkoivat kyllästyttämään.
Halusin raivota, itkeä ja mennä ulos mutta en jaksanut tehdä mitään. Katselin kattoa ja kävin asioita läpi päässäni.
Kuulin puhelimeni soivan, mutta ignoorasin sen. Soittoääni ei loppunut. Viimein kun puhelin hiljeni huokaisin helpotuksesta ja väsymyksestä.
Tietenkin tarkistin kuka soitti. Alex. En jaksanut soittaa takaisin joten heitin puhelimeni sängyn toiseen päähän.
Löin pääni tyynyyn ja mietin mitä tehdä.~seuraavaan päivään~
Heräsin kun kuulin oveltani koputuksia. Kello oli 13:40. Unirytmi kohillaan.
"Mitä?" Kysyin näyttämättä mitään kiinnostusta. "Meilä on tänää keikka sun pitää olla valmis 40 minuuti päästä" Corbyn sanoi hiljaa oven takaa ja käveli alakertaan.
Huokaisin ja nousin ylös. Kävin pitkän, kuuman suihkun jonka jälkeen laahustin vaatekaapilleni ja otin jotkut vaatteet.
Kävelin vielä vessan ja vilkasin itteäni peilistä. Silloin varmaa säikähdin itseäni. Nostin hiukset ylös ja pesin kasvot nopeasti yrittäen saada punaiset silmäni rauhoittumaan.
Kävelin alakertaan ja kaikki pojat odottivat minua. Laitoin lenkkarit jalkaan ja menin pihalle poikien kanssa.
Istuin takapenkillä Zachin ja Danielin välissä ja nojasin pääni Zachin olkapäälle. Matka oli hiljainen, mutta masentava.
Viimein olimme perillä ja nähädä pitkän jonon jo autosta. Kävelimme sivuovesta sisään ja pihalla oli jäätävästi ihmisiä.
Istuin sohvalla samalla kun pojat tekivät äänitestauksia tai jotain vastaavaa
YOU ARE READING
Adopted By Jonah Marais
Fanfiction14.v tyttö joka on elänyt vuosia orpokodissa vihdoin tulee adoptoitua ja uusi elämä alkaa? Draamaa, rakkautta, surua?