Tyttö joka halusi olla rakastettu

Ensimmäinen luku

"Hei? Oletko kunnossa?" Vanhempi nainen kysyi pieneltä lapselta joka istui yksinäisenä kerrostalo piha-alueella, nojaten betonista seinää vasten. Tyttö nosti katsettaan ylös päin tuijottaen suoraan huolestuneen oloisen naisen silmiin. Tytön silmät olivat punaiset ja ympärykset tummat. Kuin hän ei olisi nukkunut moneen päivään. Kyyneleet olivat kuivuneet lapsen poskille ja hiukset olivat sekaisin tuulesta. Tyttö halasi jalkojaan ja vain istui hiljaa.

"Mikä on nimesi? Asutko täällä?" Nainen yritti saada tyttöä puhumaan, hän yritti selvittää mihin tytön voisi viedä, miten häntä voisi auttaa. Tyttö ei tiennyt mitä tehdä. Hän ei edelleenkään puhunut, ehkä hän ei edes osannut.

"Minkä ikäinen olet?" Nainen yritti edelleen saada tytöstä jonkinlaista elettä tai tietoa. Vihdoin tyttö aukaisi suunsa ja nainen odotti tämän puhuvan.

"Ä-älä pakota mi-minua takaisin..." Tyttö kuiskasi heikolla äänellään ja nyyhkytti pienesti.

"Minne kulta? Pelottaako sinua?" Nainen kysyi kyykistyen tytön tasolle. Tyttö vain nyökkäsi vastaukseksi.

"Haluatko tulla luokseni? Asun tässä talossa. Voisin antaa ruokaa ja puhtaat vaatteet." Nainen hymyili lempeästi toivoen tytön suostuvan. Lapsi nyökkäsi ja nainen auttoi tämän pystyyn lähtien kävelemään hitaasti kohti ulko-ovea.

Sisällä tyttö ei uskaltanut liikkua olohuoneesta oikein mihinkään. Hän vain istui paikallaan ruskealla sohvalla jonka sai levitettyä. Edessään hänellä oli olohuoneen pöytä jonka päälle nainen oli tuonut lapselle makaronilaatikkoa ja maitoa. Kylkiäiseksi oli vielä ruisleipä sekä vitamiini tabletti.

"Siirränkö pöytää lähemmäksi?" Nainen kysyi tytöltä hänen nyökätessä. Nainen siirsi pöydän varovasti eteenpäin jotta lapsi ylettyisi syömään.

"Olen keittiössä jos tarvitset jotain." Nainen hymyili lähtien kävelemään toiseen huoneeseen. Lapsi otti haarukan käteen ja alkoi syödä lämmintä ruokaa. Nopeasti hän saikin syötyä kaiken ja nyt tyttö selaili tv kanavia. Hän alkoi rauhoittua ja olemaan rennommin, mutta hän ei vielä tiennyt voisiko tuohon vieraaseen naiseen luottaa.

"Oletkin jo syönyt. Haluaisitko puhua?" Nainen kysyi siirtäen pöydän kauemmas ja ottaen pienen jakkaran, istuen sitten tytön eteen. Tyttö nyökkäsi pienesti ja katsoi naista varovasti.

"Olen Helen. Mikä sinun nimesi on?" Helen kysyi hymyillen.

"Kira." Tyttö sanoi hiljaa katsoen naista silmiin.

"Mukava tutustua Kira." Helen sanoi ojentaen kättään. Tyttö tiesi mitä tämä tarkoitti ja hän tarttui naisen käteen ja puristi sitä hennosti.

"Minkä ikäinen olet, Kira?" Nainen uteli tutkien tytön eleitä.

"Viisi..." Kira kuiskasi pieni ujo hymy huulillaan.

"Viisi vuotias? Aika nuori vielä. Minä olenkin jo 30." Helen sanoi naurahtaen rennosti. Kirakin naurahti alkaen tottua naisen läsnäoloon.

🦊🦊🦊
Tää oli tää eka luku missä on vähä jotai siitä ite tarinasta. Joo tää oli lyhyt, mut se oli se tarkotus, seuraavis on jotai pari tuhatta sanaa :D

-V