Yhdeksäs luku

233 20 2
                                    

Cole oli nousemassa ylös, mutta mies painoi pojan istumaan takaisin.

"Mitä helvettiä luulet tekeväs?! Missä oot ollut? Miksi et oo vastannut puhelimeen?" Mies kyseli tuohtuneena. Hänessä ja Colessa on yllättävän paljon samaa näköä.

"Vaikka oot isäni, et voi hengittää niskassani koko aikaa." Cole tuhahti katsoen miestä tai toisin sanoen isäänsä.

"Tämä lutkako sut raahas mukaansa?" Mies kysyi osoittaen minua vihaisena.

"Kira ei ole mikään lutka!" Cole murahti vihaisena, nousten ylös hitaasti.

"Cole anna olla." Sanoin rauhoittavasti ja katsoin poikaa lempeästi. Cole vain puri hampaitaan yhteen.

"Hei, jos jatketaan matkaa?" KJ ehdotti minun noustessa ylös.

"Sä et lähde yhtään mihinkään. Sulla on koulua josta olet lintsannut jo vuoden. En voinut edes etsintäkuuluttaa sinua, tiedät kyllä miksi." Mies sanoi hiljaisella ja matalalla äänellä. Mistä hän puhuu?

"Me mennää nyt." Cole sanoi kylmästi ja nosti reppunsa olalleen. Kävelin nopeasti miehen ohi sillä hän oli suorastaan karmiva. Hän kuitenkin ehti napata kädestäni kiinni ja katsoi silmiini vihaisena. Cole kääntyi salamana ympäri ja tuli viereeni.

"Päästä irti." Cole sanoi puristaen kätensä nyrkkiin. Mies lopulta päästi irti ja melkein juoksin ulos Cole ja KJ perässäni.

"Ootko kunnossa?" KJ kysyi huolestuneena.

"Joo." Sanoin hiljaa ja vilkaisin Colea joka tutkaili minua huolestuneella katseella.

"Mennääkö me sinne shoppailemaan?" Kysyin normaalisti, vaihtaen puheenaihetta.

"Vaikka." Cole sanoi kohauttaen olkiaan.

*Cole*

Olen iloinen ettei Kira kysele isästäni tai tilanteestani, sillä en ole ollut valmis kertomaan. Voisin ehkä kertoa hänelle illalla sillä tiesin hänen olevan hämmentynyt ja täynnä kysymyksiä jotka hän haluaa kysyä.  KJ tietää elämästäni kaiken, koska olemme lapsuudesta asti olleet parhaat kaverit.

"Mihinkäs neiti haluaa ensin mennä?" Kysyin virnistäen sillä tiesin tasantarkkaan tytön punastuvan aina kun virnistin.

"Öhm... e-en tiedä." Kira änkytti kun näki virneeni ja käänsi katseensa pois päin. Vilkaisin parasta kaveriani joka iski minulle silmää. Hän siis huomasi saman.

"Mikäs nyt noin laittaa änkyttämään?" Kysyin ja virnistin enemmän.

"Ei mikään." Tyttö kuiskasi hiljaa katsoen jalkoihinsa.

"Ahaa." Naurahdin pudistaen päätäni. Hän on niin suloisen viaton.

*Kira*

Ugh olen niin läpinäkyvä! Raivostuttavaa. Yritän parhaani mukaan peittää punastuksen ja muun sellaisen Colen seurassa, mutta tiedän etten onnistu siinä kovinkaan hyvin. Hän varmaan pilkkaa minua selkäni takana...

"Meen kattomaa meikkejä. Teitä ne eivät varmaan kiinnosta, joten voitte mennä kahdestaankin johonkin hetkeksi." Sanoin kun pääsimme ostoskeskukseen.

"Nah, ei me nyt voida sinua yksin jättää!" KJ huudahti virnistäen. En tunne mitään kun hän virnistää. Miksi sitten Cole saa minut punastumaan ja änkyttämään??

"Kyllä voitte. Ja kyllä jätätte. Heippa." Sanoin lähtien etsimään meikkikauppaa. Huh edes hetki rauhaa. Pidän heistä ja heidän seurasta, mutta kyllä oma aikakin on ihanaa.

"Oh my god. Tuo on se tyttö joka on Colen kanssa." Kuului kauempaa jotain puhetta ja vilkaisin äänen suuntaan ja näin kaksi tyttöä katsomassa minua.

Tyttö joka halusi olla rakastettuDonde viven las historias. Descúbrelo ahora