Tyttö joka halusi olla rakastettu

Kahdestoista luku

Olin lähtenyt takaisin Suomeen. Olimme olleet Colen kanssa nyt kuukauden yhdessä ja meillä meni hyvin verrattuna menneeseen. Mutta nyt minun oli aika palata takaisin kotiin, en kuitenkaan voinut jäädä Colen luokse asumaan, emme olleet valmiita sellaiseen. Sovimme, että soittaisimme joka päivä facetime puhelun ja hän lupasi tulla käymään joku päivä. Olin juuri tullut kotiin, mutta ketään ei ollut vastassa. Helen ja Nicholas olivat ilmeisesti töissä. Kahden viikon päästä minullakin alkaisi työt kauneus salongissa jossa tekisin ihmisille geeli- ja akryyli kynsiä. Olin purkanut laukkuni ja pessyt pyykkiä kaksi kertaa jo ja nyt olin tekemässä makaronilaatikkoa jotta Helenillä ja Nicholasilla olisi ruoka valmiina kun he palaavat kotiin. Laitoin laatikon uuniin ja pyyhkäisin otsalta hien pois.

"Iu..." Irvistin ällöttyneenä ja lähdin kävelemään kohti kylpyhuonetta. Otin kaapista pyyhkeen ja ripustin sen naulakkoon, ottaen sitten vaatteet pois ja astuen suihkuun. Pesin itseni hieman viileällä vedellä, koska minulla oli järkyttävän kuuma. Kun olin valmis, kävelin pyyhe päällä huoneeseeni ja nappasin sieltä Colen harmaan t-paidan joka oli minulla taas liian iso. Laitoin sen päälleni ja alushousut ja sen jälkeen kuivasin hiuksiani pyyhkeellä. Laitoin puhelimen lataukseen ja lösähdin sängylle laittaen telkkarin päälle. Kirjauduin netflixiin ja aloin katsoa Screamia.

Ehdin muutaman jakson katsoa kunnes kuulin ulko-oven menevän kiinni joka oli merkki siitä, etten ollut enää yksin. Laitoin jakson stopille ja kävelin alakertaan ripeästi. Kävelin keittiöön jossa Helen vilkuili päivän lehden etusivua samalla kun riisui kevyttä pitkää takkiaan päältään.

"Hei! Maistuisko sulle makaronilaatikko? Se ei tosin oo varmaan vielä ihan valmista." Hihkaisin jolloin Helen salamana kääntyi ympäri ja hänen silmänsä melkein pomppasivat päästään.

"Sä olet kotona?!" Helen huudahti katsoen minua hieman järkyttyneenä.

"Joo! Ajattelin, että voisin nyt sitten palata jo kotiin." Naurahdin haroen märkiä hiuksiani.

"Loppuiko sulta rahat?" Helen kysyi halaten minua tiukasti.

"Ei ihan. Olisin vielä päässyt kahteen maahan, mutta mitäpä turhia." Sanoin vastaten halaukseen.

"Ihana nähdä sua taas pitkästä aikaa! Minulla oli niin kova ikävä." Helen huokaisi irrottautuen halauksesta ja pitäen olkapäistäni kiinni.

"Mullakin oli ikävä sua!" Sanoin hymyillen.

"Tietääkö Nick, että oot tullut takaisin?" Helen kysyi vieden takkinsa eteiseen.

"Ei. Mut nähtii vasta vähän aika sitten kun hän kävi Los Angelesissa." Sanoin vilkaisten makaronilaatikkoa joka näytti melkein valmiilta.

"Aivan joo! Hän vaikutti kyllä hieman vihaiselta kun hän palasi ja on käyttäytynyt hieman oudosti palattuaan. Sattuiko siellä jotain?" Helen kysyi huolissaan tullen seuraani keittiöön.

"No siis..." Mietin kertoisinko Helenille. En ole kertonut hänelle vielä Colesta enkä halua, että hän saisi pojasta huonoa ensivaikutelmaa.

"Ei tietääkseni. Me juttelimme hetken kunnes mun piti lähteä." Sanoin vain säästäen Colen vihan kohteelta.

"Aijaa. No ehkä Nickillä on vain se aika kuusta." Helen vitsaili minun nauraessa. Samassa ulko-ovi kävi uudestaan ja pian seuraamme liittyi rakas veljeni.

"Kira! Olet kotona. Lopullisesti?" Nicholas kysyi halaten minua.

"En lopullisesti." Nauroin.

"Kyllä mä vielä käyn Los Angelesissa useasti." Jatkoin ennen kuin Nicholas ehti sanoa mitään.

"Oliko se niin mukava paikka?" Helen kysyi naurahtaen minun nyökätessä hymyillen.

"Noh, jätän teidät nyt hetkeksi keskustelemaan, minä menen kylpyyn. Rankka päivä töissä tänään." Helen huokaisi astellen kohti kylpyhuonetta.