Tyttö joka halusi olla rakastettu

Seitsemäs luku

Cole ja minä olimme käyneet syömässä McDonaldsissa ja olimme molemmat täynnä. Olimme suunnitelleet reissua hieman enemmän ja tänään menisimme rannalle piknikille kaikenlaisien herkkujen kanssa ja sen jälkeen varmaan vain käveltäisiin paikkoihin ja katsellen maisemia.

"Uh en syö varmaan kahteen viikkoon tuon aterian jälkee..." Cole mutisi hieroen vatsaansa ja irvistäen pienesti.

"Tiedän tunteen." Naurahdin kävellen kohti isoa kauppaa ja kuulin kuinka Colen puhelin alkoi soida ja poika jättäytyi hieman taaemmaksi. Pysähdyin vähän matkan päähän ja tarkkailin poikaa jonka ilme oli hämmästynyt, kyllästynyt ja hieman ärsyyntynyt samaan aikaan. Hän katsoi soivan puhelimen näyttöä hetken kunnes sammutti sen ja tunki takaisin takataskuun haroen hiuksiaan. Hän nosti katseensa minuun ja yritti hymyillä vaikka huomasin ettei hymy ollut aito. Hymyilin takaisin kuitenkin ja otin muutaman askeleen minua kohti kävelevää poikaan päin.

"Kaikki ok?" Kysyin katsoen poikaa huolestuneena.

"Jep. Mennään." Cole sanoi kävellen ohitseni tuoksuen joltain kalliilta ja hyvältä miesten hajuvedeltä. Katsoin hetken pojan perään joka käveli kädet mustien farkkujen taskuissa kohti ovia. Huokaisten kipitin nopeasti pojan perään suurista ovista sisään.

"Odota nyt vähän. Ei ole mikään kiire." Huomautin juosten pojan vierelle joka vain puri hampaitaan yhteen kunnes tuo tuttu virne ilmestyi hänen kasvoilleen.

"Mmh ei kai. Ja sitä paitsi kävelen aivan normaalia vauhtia, sä oot vaa hidas." Cole virnisti siirtämättä katsettaan minuun.

"En oo hidas! Sä oot vaa tollanen hiton lyhtypylväs muhun verrattuna, joten tottakai oot mua nopeempi." Tuhahdin ristien käteni rintakehälleni.

"Aww suutuitko sä?" Cole kiusoitteli tökäten kylkeäni.

"En." Mutisin katsoen muualle ja purren poskeani, etten hymyilisi.

"Mä tiesin. Ei mulle vois suuttua." Cole sanoi nostaen leukaansa ylimielisenä. Huokaisin huvittuneena ja yritin pysyä Colen mukana.

"Mitä me otetaan?" Cole kysyi katsellen hyllyjä ja niiden kylttejä jotta näkisi missä mitäkin oli.

"Mansikoita! Uu ja jäätelöö! Ja mehua ja viinirypäleitä! Ja vesimelonia!" Selostin katsoen huvittuneen pojan katsetta.

"Kai otit rahat mukaan?" Cole virnisti taas ja katsoi minua kiusoittelevasti.

"Joo, mut..." Olin sanomassa kun hän keskeytti minut.

"Kunhan kiusaan! Mä maksan." Cole nauroi lyöden kättäni hellästi ja lähtien kävelemään kohti hedelmä hyllyjä.

"Et sä kaikkee maksa!" Huudahdin lähtien pojan perään.

"En tietenkään!" Cole virnisti ottaen vesimelonin ja punniten sen ja laittoi sitten viivakoodi tarran meloniin. Huokaisin pyöräyttäen silmiäni huvittuneena ja hain viinirypäle paketin.

"Otetaanko me kuitenkin vielä vaikka mandariineja?" Cole kysyi osoittaen oransseja kuorellisia hedelmiä takanaan.

"Otetaan vaan." Sanoin kohauttaen olkiani ja hain mansikat sillä aikaa kun Cole laittoi muutaman mandariinin muovipussiin.

"Jos mitään näistä jää yli, voidaan syödä ne myöhemmin. Hyviä välipaloja katsos." Cole iski silmää ja laittoi pussillisen mandariineja koriin jonka olin napannut ovien luonta.

"Hyvin ajateltu! Et olekaan ihan niin tyhmä miltä vaikutat." Iskin silmää takaisin ja jatkoin nauraen matkaani kohti virvoitusjuomia ja sen sellaisia.

"Mitä mehua otetaan?" Kysyin kun Cole saapui seuraani.

"Hmm... omena?" Cole ehdotti osoittaen omenamehu purkkia. Nyökkäsin hymyillen ja Cole ojensi purkin minulle ja laitoin sen koriin.