Neljästoista luku

208 25 12
                                    

*Kira*

Heräsin keskellä yötä jonkinlaiseen meteliin. Katsoin viereeni enkä nähnyt Colea niin kuin kuvittelin. Salaman nopeasti pomppasin ylös ja ryntäsin alakertaan. Katsoin keittiön kulman takaa hiljaa etteivät he näkisi minua.

"Rauhotu! Sä herätät kohta kaikki." Cole sihisi Nicholasille.

"No anteeks herra kaikkien kaveri! Se on vaa nii hauskaa, et sä tuut tänne ja esität jotain mitä et oo." Nicholas sihisi takaisin. Katsoin lattialle joka oli täynnä lasin siruja.

"Mä en ole esittänyt yhtään mitään. Miks sä et voi vaan tykätä musta?? Mitä mä olen sulle koskaa tehny??" Cole tuhahti katsoen Nicholasia ärsyyntyneenä.

"Ethän säkään tykkää musta. Ja et, et oo tehny mulle mitään. Paitsi et sä satutit mulle tärkeintä ihmistä koko maailmassa." Nicholas mutisi vihaisena. Cole vain pyöräytti silmiään turhautuneena.

"Te ette oo ees oikeesti sukua." Cole sanoi asian jota minä ja Nicholas oltiin aina vältelty. Nicholas henkäisi järkyttyneenä ja tönäisi Colea.

"Älä enää ikinä sano tota." Nicholas mutisi purren hampaitaan yhteen.

"Te voisitte yhtä hyvin vaikka seurustella." Cole nauroi tietäen tasan tarkkaan ärsyttävänsä Nicholasia.

"Sä oot ällöttävä." Nick mulkaisi Colea ja haki rikkalapion ja alkoi putsata lasin siruja.

"Mä meen nyt takas nukkumaan. Jätän sut rauhottumaa." Cole sanoi lähtien kävelemään minua kohti. Paniikissa juoksin yhtä nopeasti kuin Flash takaisin huoneeseeni ja hyppäsin sänkyyn kietoutuen peiton olle. Juuri kun sain hyvän asennon, Cole ilmestyi seuraani. Hän hymähti hiljaa jääden hetkeksi seisomaan eteeni. Hän kurkottui ottamaan kännykkänsä ja pian kuulin kameran välähtävän. Hän tosissaan otti minusta kuvan kun nukun?? Venyttelin jolloin Cole hieman säpsähti ja raotin silmäni auki.

"Onko jo aamu?" Kysyin esittäen, että vasta heräsin.

"Hah, ei ihan. Kello on vasta puol 1." Cole naurahti kömpien viereeni.

"Ai. Ihan kun olisin kuullu jotai meteliä alakerrasta vähän aika sitten." Vihjailin pojalle joka vain makasi hiljaa paikallaan.

"Pudotin vain lasin ja Nicholas alkoi räyhäämään minulle." Hän mutisi kääntäen selkänsä minua kohti ja alkaen nukkumaan. Mmh jaa a. Suljin silmät ja yritin saada unta, mutten vain saanut.

Tunnin pyörimisen jälkeen nousin ylös ja kiskoin jalkaani kangas shortsit ja laitoin päälleni harmaan villatakin. Otin puhelimeni latauksesta ja hiivin alakertaan. Aukaisin takaoven ja kävelin terassille altaan reunalle istumaan. Laskin jalkani viileään veteen ja istuskelin paikoillani katsellen metsää kohti. Otin puhelimeni esiin ja laitoin Coralle snäppiä.

Minä: Ootko hereillä?

Cora: Todellakin... en saa millää unta. Ei mua tosin kyllä väsytäkkään xd

Minä: Joo sama täällä. Heräsin Colen ja Nicholasin riitelyy enkä saanu enää unta sen jälkeen...

Cora: Miks ette oo Colen luona siellä upeessa "kartanossa"?

Minä: Halusin nähä mun perheen ja esitellä Colen niille :D

Cora: Omg nyt kun muistan sanoo vielä! Et ikinä arvaa mitä sain selville!!!!

Minä: Öö... et kiinalainen ruoka on kiinassa vain ruokaa?

Cora: HAHAHAHA. Ei. Vaan...!!! COLE ON MALLI!

Minä: Täh :D eikä ole. Tai siis onhan se hyvännäkönen ja ihan mallin näkönen mut nyt en kyl jotenkii usko.

Cora: Pöhkö! Se on ihan oikee kuuluisa rikas malli! Sen takia sillä onkii varaa asua siellä missä asuu! Google.

Tyttö joka halusi olla rakastettuHikayelerin yaşadığı yer. Şimdi keşfedin