Tyttö joka halusi olla rakastettu

Kolmastoista luku

Tänään Cole tulisi Suomeen ja odotin sitä hetkeä innoissani. Olin nyt meikannut ja pukenut päälle, mutta en tiennyt mitä tekisin hiuksilleni. Suoristaisinko? Njäh, liikaa aikaa ja vaivaa. Ehkä vain kiedon ne sotkuiselle nutturalle. Otin puhelimeni latauksesta ja vilkaisin kelloa joka näytti kahta päivällä. Kipitin alakertaan ja näin Jannen taas sohvalla Nicholasin kanssa pelaamassa.

"Heips!" Tervehdin veljeni parastakaveria, mutta hän oli niin keskittynyt peliin ettei edes kuullut minua. Naurahdin itsekseni ja otin auton avaimet pöydältä.

"Lähen hakee Colen lentokentältä." Sanoin Helenille kylpyhuoneeseen jossa hän suoristi olkapäille ylettyviä hiuksia.

"Joo! En malta oottaa hänen tapaamista!" Helen hihkui innoissaan minun naurahtaessa. Käännyin ympäri ja painuin ovesta ulos kävellen autoni luokse joka sattui olemaan Range Rover. Käynnistin auton ja radiosta alkoi soida Big Mountain - Baby I Love Your Way. Lauloin biisin mukana ja ajoin kohti lentokenttää. Parkkeerasin auton lentokentän parkkipaikalle ja suuntasin itseni sisälle. Etsin portin josta Colen pitäisi tulla ja jäin odottamaan sen eteen. Istuin penkille ja selasin puhelintani haukotellen.

"Väsyttääkö?" Kuului tuttuakin tutumpi ääni lyhyen matkan etäisyydeltä. Nostin katseeni ja näin tuon tummatukkaisen seisomassa edessäni.

"Omg vihdoin! Mulla oli ikävä." Mutisin pojan rintakehää vasten kun halasimme.

"Mullakin. Mutta nyt mennään. Haluun päästä tapaamaan sun perheen." Cole hymyili katsoen silmiini.

"Joo..." Hymähdin hymyillen tyytyväisenä ja lähdin kävelemään ulos päin. Tänään näkisin Tedinkin pitkästä aikaan. Hän oli joutunut ylitöihin enkä siksi ollut nähnyt häntä eilen.

"Siisti auto!" Cole huudahti juosten autoni luokse ja ihaillen sitä innoissaan.

"Kiitti. Kalliskin oli." Naurahdin avaten auton ovet pois lukosta.

"No nii i!" Cole huokaisi hypäten pelkääjän paikalle istumaan minun kävellessä kuskin paikalle. Cole tunki matkalaukkunsa olkansa yli takapenkille ja kiinnitti turvavyön.

"Sitten kohti kotia." Sanoin käynnistäen auton ja laittaen radion päälle.

"Mites sulla on menny?" Cole kysyi siirtäen katseensa minuun.

"No ihan hyvin. Ollu vaa vähän tylsää." Sanoin puristaen nutturaani. Tein niin yleensä kun olin hermostunut tai jännittynyt. Colekin oli huomannut sen seurustelumme alku ajoilta.

"Teit sen taas. Jännittääkö sua olla mun seurassa?" Cole kysyi virnistäen jolloin yritin vain keskittyä ajamiseen tai olisimme muuten ojassa.

"En." Vastasin ja yritin kuulostaa mahdollisemman uskottavalta.

"Mmh jaa a." Cole hymähti itsekseen ja jäi tarkkailemaan minua. Ajoin auton talomme eteen ja hyppäsin ulos, Colen tehdessä samoin.

"Siellä on sit turhia ihmisiä sisällä, niistä ei tarvii välittää." Sanoin tarkoittaen Jannea.

"Ahaa." Cole naurahti ottaen matkalaukkunsa takapenkiltä ja sulkien oven.

"Mennääs." Sanoin lähtien kävelemään kohti etuovea. Avasin sen nopeasti ja astuin sisälle taloon jossa tuoksui jokin leivonnainen ja kuului Jannen ja Nicholasin huudot toisilleen ja muille pelaajille. Huokaisten hymyilin Colelle joka sulki oven perässään.

"Moi!" Huusin ja tiesin Helenin ryntäävän luoksemme, niin kuin hän tekikin.

"Olet Cole? Mahtava tavata! Olemme kuulleet sinusta niin paljon!" Helen hihkui tarjoten kättään pojalle josta Cole tarttui ja ravisti hennosti.