Tyttö joka halusi olla rakastettu

23

7 viikkoa oli jo kulunut eikä Colesta ollut kuulunut mitään. Olin muuttanut Coran luokse, en pystynyt olla Colen luona. Kaikki on mennyt hyvin vauvan kanssa, se kasvaa nopeasti. Cora ja muut ovat auttaneet raskauden aikana todella paljon, saan olla heille kiitollinen. En ole kertonut Helenille, Benille enkä Nicholakselle raskaudesta. Kerron heille tänään, kun he tulevat Suomesta käymään täällä. Olin nykyään erittäin läheinen Lucaksen kanssa. Tiedän tuntevani jotain häntä kohtaan ja uskon hänen tuntevan samoin. Hän itseasiassa haluaa viedä minut ulos tänään.

"Hei lähetää hakee ne yhet sieltä lentokentältä!" Cora huusi eteisestä. Katsoin itseäni vielä nopeasti peilistä. Vatsani näkyy jo. Hymyilin pienesti ja kävelin eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan.

"Valmis?" Cora kysyi minun hymähtäessä vastaukseksi. Juoksimme kerrostalon portaan alas, ulos ja suoraan Coran autolle.

"Jännittääkö?" Cora kysyi ajaen kohti lentokenttää.

"Ehkä vähän. Nick ei tuu tykkäämään." Naurahdin. Olin henkisesti valmis kuulemaan veljeni raivokohtauksen Colea kohtaan.

"No ei todellakaan! Se ei ikinä tykänny Colesta." Cora nauroi pysäköiden auton lentokentän viereiselle parkkipaikalle. Nousimme ulos autosta ja kävelimme sisälle.

"Niitten kone on täällä noin 10 minuutin päästä." Sanoin vilkaisten kelloa.

"Eli meillä on hyvin aikaa hakea kahvit!" Cora hihkui lähtien melkein juoksemaan jotain kahvilaa kohti. Naurahdin ja lähdin kävelemään tytön perään. Tilasimme kahvit ja istuimme pöytään juomaan niitä.

"Tossa." Cora sanoi ja ojensi minulle XL kokoisen hupparin. Katsoin tyttöä kysyvänä.

"Sun vatsan näkee. Sä et halua aiheuttaa Nickin kanssa kohtausta täällä." Cora selitti nähdessään ilmeeni.

"Hitto sä olet fiksu." Sanoin ja kiskoin hupparin päälleni.

"Tää tuoksuu ihan Dylanille." Naurahdin.

"Mmh se on sen." Cora virnisti juoden loput kahvistaan. Pyöräytin silmiäni huvittuneena ja hörppäsin loput kahvistani.

"Mennää." Sanoin nousten ylös. Etsimme oikean portin ja istuimme lähimmälle penkille odottamaan.

"Kira!" Yhtäkkiä kuului ja siirsin katseeni vasemmalle, nähdäkseni kahden pojan juoksevan minua kohti. Hetkonen! Janne?! Hymy levisi kasvoilleni kun he ryntäsivät halaamaan minua.

"Mulla oli kauhee ikävä teitä!" Sanoin poikien välistä.

"No Nick ei ollu hetkeäkään puhumatta susta." Janne kiusoitteli ja samassa Helen ja Ben liittyivät seuraamme.

"Hei kulta." Helen sanoi halaten minua.

"Miten sulla on mennyt?" Ben kysyi halaten minua myös.

"Ehh... Ihan hyvin." Naurahdin jännittyneenä.

"Mennään!" Cora huudahti ennen kuin kukaan ehti kysyä muuta. Automatka oli onneksi lyhyt eikä kukaan tajunnut kysyä mitään Colesta. Kotiin päästyämme, heitin tavarani huoneeseeni.

"Hetkonen. Asutko sä täällä?" Nicholas kysyi hämmentyneenä.

"Luulin, että asut Colen luona." Helen ihmetteli. Vilkaisin Coraa joka hymyili rohkaisevasti.

"Teidän kannattaa istua."

~~~~

Okei, toinen erittäin lyhyt luku ahhhaaaa.... jee... MUTTA seuraavasta luvusta tulee paljon pidempi, i promise!

Mut valitettavasti en tänää saakkaa enempää julkastuu kun mulla on vielä koulu juttuja mitä pitää tehä huomiseks XD Julkasen seuraavan luvun huomenna!