Varoitus: luku sisältää alkoholin käyttöä, lievää seksuaalista sisältöä ja rumaa kielenkäyttöä. Luet omalla vastuulla. Olen varoittanut :)
”Taylor!”
Huudahdin oleskelutilan ovensuulta ruskeahiuksiselle ystävälleni, joka hääräsi jotain kolmen tarjottimen kanssa. Keittiössä oli niin kova melu kaikkien mahdollisten ruuan valmistukseen tarvittavien vekottimien takia, että tuskin ääneni kuului sen läpi.
Kuten arvasinkin, Taylor kippasi toisen kätensä syliin kaksi tarjotinta ja toiseen yhden ja tasapainotteli niillä kuin mikäkin sirkustelija kuulematta ollenkaan minua. Hän oli meistä kaikista tarjoilijoista vanhin ja samalla ammattitaitoisin.
Tämä käveli vilkutuksestani huolimatta ravintolan puolelle, ja siksi murahdin ärsyyntyneenä nopeasti vetäisten arkisen paitani päälleni. Kiiruhdin tytön perään saavuttaen tämän kahden hengen pöydän luona, jonka ääressä istui vanhahko nainen. Annoin Taylorin ensin tarjoilla rouvan tilauksen pöytään ja yritin uudestaan.
”Taylor?”
Tyttö viimein äkkäsi minut ja kääntyi puoleeni, asettaen kahta tarjotinta käsivarsillaan paremmin.
”Niin?”
Tämän ruskeat ja paksut hiukset oli vetäisty pitkälle ponnarille, joka heilahti tämän nyökätessä.
”Voitko tuurata mua 10 minsaa? Mun on pakko lähteä aikaisemmin. Pliis”, pyysin tytöltä luoden kasvoilleni anelevan katseen.
”Tottakai. Mihin oot menossa?” Hän kysyi kulmat kurtussa. Lähdin aika harvoin töistä aikaisin saatikka myöhästyin, sillä minulla ei ollut mitään syytäkään. Mutta nyt valitettavasti jouduin lähtemään aikaisemmin, vaikka mieluummin olisin työskennellyt täällä ilta kahdeksaan asti.
”Öh.. Bileisiin. Ryyppäys juhliin. Miksi ikinä niitä kutsutaankin.”
”Oho. Sun ensimmäiset varmaankin. Ihan omasta tahdostasi vai onko joku muu syy?” Taylorin kulmat nousivat ylemmäs ja tämän ilme kieli tämän yllättyneisyydestä.
”Värväydyin ystäväni lapsenvahdiksi.”
Taylorin ilme muuttui yllättyneestä tietäväiseen ja tämän suusta purhautui naurahdus.
”Niin ajattelinkin. Pidä hauskaa.”
”Kiitos!” inahdin kiitollisena lähtien takaisin henkilökuntatilojen puolelle.
Ja koska olin niin syventynyt Camillan luokse kiirehtimiseen, en huomannut käveleväni tutun pojan ohi, joka oli kuullut keskusteluni ja tuijottanut minua koko tämän ajan epäluuloisena omasta vakiopöydästään.
Ja tämän pojan nimi tietenkin sattui olemaan Eric Rover.
***
Kiirehdin Stanfordin juna-asemalta niin nopeasti kuin pystyin Camillalle. Puuskutin kun kiiruhdin kouluni ohitse joka ammotti tällä hetkellä tyhjyyttään - olihan nyt perjantai, eikä kenelläkään ollut asiaa sinne juuri tällaisena päivänä tähän aikaan.
Kello oli noin varttia yli kuusi, kun pian saavuin Camillalle. Ja vaikka olinkin pitänyt kiirettä, mutta tullut kuitenkin siihen aikaan mihin sovittiinkin, ystäväni ilme oli tuomitseva, kun tämä avasi oven minulle.
”Alexia, nyt on sitten kiire! Mun pitäs saada sut meikattua itseni lisäksi, ja sä tuut vasta nyt. Helkutti sun kanssa”, tämä murisi minulle muistuttaen vihaista chihuahuaa. Pyöräytin vain silmiäni yrittäen tasata henkeäni ja saapastelin taloon hänen ohitseen kun tämä siirtyi tieltä.
YOU ARE READING
He Knows My Secret
Romance❝Everyone got a secret to hide.❞ ≡✵≡ ❝Poika työnsi vain kädet taskuihinsa ja otti rennosti. Hänen vaalea hiekanruskea tukka oli hieman sekaisin, ja hänen vihreät silmänsä tuijottivat minua, aivan kuin ei olisi ennen tavannut minua. Mikä paskiainen...
