He Knows My Secret

20. Surffari

"Alexia, tuutko meiän kaa?"

Nostin katseeni paistetuista munista ja niiden seassa olevista avokadon paloista Nellyyn ja Sophiaan, jotka silmäilivät minua pöydän toiselta puolelta. Oli aamu, juuri sellainen aamu kun teki mieli nousta sängystä eikä jäädä sinne lojumaan. Mieleni uhkui päästä ulos aurinkoon.

"Hmm, minne?" kysyin haarukoiden aamiaistani.

"Käydään kaupungilla ja sitten julkisella rannalla uimas, katellaan myös jos löytyis söpöjä surffarijätkiä", Sophia selitti pilke silmäkulmassaan ja vinkkasi toista silmäänsä.

Huokaisin tietäväisesti ja pyöräytin silmiäni. Niinpä tietenkin. Eihän Sophia voinut olla jättämättä huomiotta sellaista asiaa kuin söpöt jätkät. Mihin hän menikään, ensimmäisellä sijalla hänellä oli komistukset. En kuitenkaan voinut kieltäytyä tarjouksesta, halusinhan minä nähdä Malibun kaupungin. Siksi nyökkäsin napaten suuhuni viimeisen palan aamiaista.

"Ok. Mä tuun. Käyn vaan vaihtaa uikkarit vaatteiden alle", huikkasin heittäen tiskit altaaseen ja suuntasin kulkuni yläkertaan.

"Stop, stop, stop. Ethän vaan laita sun koulu-uimapukua?" Sophia huudahti juosten luokseni ja ottaen kiinni estävästi olkapäästäni.

"Mitä vikaa siinä on?" mutristin suutani muka loukkaantuneena. Sophia pyöräytti silmiään aivan kuin olisin sanonut jotain täysin päätöntä.

"Ai mitä? Alexia, kai sä tiiät että koulu-uimapuvut on uimahalleja varten? Sä saat lainata mun varabikinejä."

Tuijotin ystävääni niin vastahakoisesti kuin vain pystyin, mutta hän vain pyöräytti silmiään vähättelevästi ja lähti raahaamaan minua käsivarresta yläkertaan. Ja pian silmieni edessä roikotettiin ehkä maailman paljastavimpia bikineitä, joita en käyttäisi edes kuoleman uhalla. Niin järkyttävältä ne näyttivät.

"Ei. Ei. Ei. Ja Ei. Noihin hoe -bikineihin en edes koske", tiukkasin ystävälleni. Ne olivat mustat, yläosat varmaankin juuri ja juuri peittäisivät rinnat ja alaosat olivat niin ohuet, että pelotti edes ajatella itseäni niissä.

"Älä viitsi Alexia. Kohta oot vanha mummeli ja sinuu tulee kaduttaa, että et voi enää käyttää tälläsiä. Ja sulla on vitun hyvä kroppa", Sophia maanitteli pyöräytäen silmiään vastalauseelleni, ja lisäsi vielä ilkikurisesti hymyillen, "ja muutenkin, sulla ei oo vaihtoehtoja koska piilotin sun koulu-uimapuvun."

"Mitä? Voi vittu sua Sophia!"

Sophia virnisti, tyrkkäsi bikinit syliini niin, että en muuta voinutkaan kun ottaa ne vastaan ja huiskautti hiuksiaan lähtien kohti portaiden suuntaa.

"Vaiha ne nopeesti, ei myö Nellyn kaa kauan sua jakseta oottaa", hän huikkaisi tyytyväisenä saavutuksestaan ja katosi alakertaan jättäen minut yksin pahimman painajaiseni kanssa.

Kävin taistelua päässäni - uimaan nämä kauheat bikinit päällä vai ei uintia ollenkaan. Joka tapauksessa rakastin merta ja siinä uimista, enkä ollut vielä päässyt kunnolla uimaan jos ei laskettu eilistä, kun Eric oli raahannut minut veteen.

Mutta loppujen lopuksi rakkauteni merta kohtaan voitti ja vastahakoisesti vetäisin bikinit vaatteitteni alle. Tunsin jo kuinka kovasti yläosat puristivät rintaparkojani ja alaosat meinasivat tuntua stringeiltä. En koskaan ajatellut vajoavani näin alas, mutta näemmä ensimmäinen kerta ei jäänyt kokematta. Voisinpa kuvitella, kuinka paljon häpesin itseäni nyt.

Sophia ja Nelly nojasivat ulko-oven karmiin ja nostivat ilkikurisesti katseensa minuun kun ilmestyin alakertaan. Mulkkasin Sophiaa erikseen näyttäen hänelle suoraan, että tunsin oloni epämukavaksi.