Kaikki ei ole ihan sitä, miltä näyttää

~6~ Ikuinen painajainen

Käänsin katseeni tulijaan ja näin hänet, Damonin. Olin alkanut tottua pimeyteen niin että olin aivan varma näkemästäni. Damon tuijotti minua silmillä, joista en osannut tulkita yhtään mitään.

"Taisin löytää kotiisi", hän sanoi. Olin ihan varma, että näin virneen hänen huulillaan.

"Mitä sinä täällä teet?" kysyin hiljaa.

"Tulin etsimään sinua."

"Miksi minua?" Ääneni oli varautunut.

"Etkö muista kun kysyin sinulta, mitä päiväkirjallesi käy?" hän kysyi siristäen silmiään. Pidätin hengitystäni. Ei hän voi tietää mitä todellisessa elämässäni tapahtuu.

"Anna minun herätä tästä painajaisesta", pyysin hiljaa ummistaen silmiäni tiukasti kiinni.

"Et saa herätä tästä vielä. Sinun pitää lähteä mukaani", Damon väitti pelottavalla, mutta kutsuvalla äänellä. Henkäisin väristen. Avasin silmäni ja kohdistin ne suoraan Damoniin. Yritin saada kaikilla voimillani itseäni hereille, sillä tiesin tämän olevan vain painajaista.

"Chloe, mitä sinä teet ulkona tähän aikaan?" kuulin äitini huudon ikkunasta. Katsoin ylös ja vilkaisin äkkiä takaisin viereeni, mutten nähnyt enää ketään. Damon oli hävinnyt yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.

Vihdoin sain silmäni auki. Hengitykseni värisi. Totuttelin hetken silmiäni hämärään huoneeseen ennen kuin nousin nopeasti istumaan. Käänsin katseeni ikkunaan, joka oli onneksi kiinni. Minusta jotenkin tuntui, että Damon tiesi, missä kotini on.

Kävin hakemassa puhelimeni ja huomasin kellon olevan kuusi aamulla, onneksi ei sen vähempää. Päätin alkaa valmistautumaan seuraavaan koulupäivään, sillä lupasin vanhemmilleni etten enää lintsaisi. Toivoin mielessäni, että se ei tulisi olemaan vaikeaa. Minun olisi pakko kestää kaikki päivän viisi tuntia koulussa. Se ei tulisi olemaan helppoa, kun Damon olisi siellä.

---

Avasin koulumme oven kolmantena koulupäivänäni. Olin peloissani. Tähyilin ympärilleni kuin kauris susilauman keskellä. Pelkäsin jokaista ääntä mitä kuulin. En ollut koskaan aiemmin alkanut pelätä näin aikaisin uutta koulua tai uuden koulun oppilaita.

Kaivoin lukujärjestykseni mustan nahkatakkini taskusta ja tarkistin mikä tunti minulla olisi ensimmäisenä. Liikuntaa, siis liikuntaa! Inhokki kouluaineeni. Sitä vielä kaksi ensimmäistä tuntia. Eikä minulla tietenkään ollut liikuntavaatteitakaan mukana..

Etsin kartastani liikuntasalin sijainnin, joka osottautui olemaan ensimmäisessä kerroksessa ruokalaa vastapäätä. Miten en ollut huomannut liikuntasalin ovea aiemmin?

Kävelin ovelle ja silloin liikunnan opettajani tulikin. Ovesta pääsi käytävälle, jossa ensimmäisestä ovesta pääsi liikuntasaliin ja pukuhuoneet olivat käytävän päässä. Menin tyttöjen pukuhuoneeseen muiden tyttöjen kanssa. Olin kirjaimellisesti ainut jolta puuttui liikuntavarusteet. Minulla oli päälläni vain farkut ja musta karvainen villapaita.

Istuin hetken pukuhuoneessa ja kävelin sitten liikuntasaliin. Saliin oli jo ehtinyt muutama tyttö sekä monta poikaa. Oliko meillä oikeasti poikien kanssa liikuntatunti? Silmäilin hetken heitä varmistaen oliko joukossa tuttuja kasvoja ja tietenkin silmäni piti osua juuri Coliniin ja hänen vieressään seisovaan Damonin jengin toiseen poikaan. No, ainakaan Damonia ei näkynyt. Katsoin äkkiä muualle.

"Noniin aloitetaanpas liikuntatunti alkulämmittelyllä, eli hakekaapas salin reunalta jokaiselle oma sählymaila ja -pallo", naisopettaja kuulutti salin keskeltä. Hänen vieressään seisoi mies, joka oli ilmeisesti myös liikunnanopettajamme.