please, dont hurt me

22.

Never be the same.

Mikään ei lopulta ollut unta.

Vaan kaikki oli totista totta.

Tajusin sen vasta pari päivää sen jälkeen kun kaikki oli tapahtunut.

Nyt siitä on viikko.
Olen ollut tämän koko viikon pois koulusta.

Jos ihmettelette miten pääsin kotiin sieltä bileistä tai missä kotini edes on tällä hetkellä niin molemmat jätkistä, jotka tunsin etukäteen oli taluttanut minut pois heidän kämpälleen.

Ovat muuten todella asiallisia miehiä.

Ai niin heidän nimensä ovat Lucas & Tyler.

Ihmettelen, että tällä kertaa herään omasta "väliaikaisesta" sängystäni poikien luota. Enkä jonkun tuntemattoman kodista kovan biletyksen jälkeen.

Nousen sängystä istumaan ja käännyn katsomaan seinällä olevaa kelloa.

11, great.

Hieron ohimoitani. Kaikki tavarani jäivät kaiken tämä tapahtuman ohella Alexin ja poikien kämpälle enkä ole niitä kyllä sieltä halunnut käydä hakemassa.

Ne on varmaa heittänyt ne silppuriin jo.

Tai polttanu ne.

Tai tökkiny niitä neuloilla yrittäen jotain outoo Voodoo-paskaa.

Kun olen nousemassa vierashuoneen sängystä, Tyler tulee huoneeseen kaksi kahvikuppia käsissään ojentaen toisen minulle.

Hörppään nopeasti kuumaa kahviani yrittäen saada väsymyksen kehostani pois.

"Onks Lucas intissä?" Kysyn asettaen kahvin hetkeksi yöpöydälle.

"Joo" Tyler vastaa selvästi erittäin darrasena.

"vou monelta te tulitte kotiin " Kysyn naurahtaen

"Siihen aikaan, että Lucas ehti vaan vaihtaa vaatteet ennen kun sen piti jo lähtee" Tuo tuhahtaa.
"Me muute katottiin Lucaksen kanssa sun lukkari jo ja mää heitän sut koululle nii menet kahelle vikalle tunnille" Tuo toteaa hörpäten kahviaan.

"Öö okei äiti!" Totean vähän hämmentyneenä.
"Mistä lähtien sua on kiinnostanut mun koulun käynti?" Kysyn taas kerran naurahtaen.

"Oo hiljaa Urpo ja vaihda vaattees" tuo läpsäyttää leikillä minua takaraivoon ja lähtee huoneesta.

Kävelen vaatekaapille nappaan harmaan hupparin ja harmaat lökärit. Jätän hiukseni sotkuiselle nutturalle ja minulla on suunnilleen mennyt valmistautumiseen maksimissaan kaksi minuuttia.

Kävelen olohuoneeseen ja olen nappaamassa reppuani kunnes Tyler nostaa kauhean metakan.

"Ei ei ei! Sun pitää näyttää sun exälle et se kyllä tajuaa mitä se on menettäny!" Tuo sanoo samalla kun lähtee raahaamaan minua takaisin makuuhuoneeseen. Minä naurahdan:"eikö tää riitä siihenä

Tuo laittaa minut istumaan pienen meikkipöydän eteen. Tylerin äiti oli ostanut pöydän hänelle ja tuon hyvä sydän ei ollut kehdannut heittää sitä menemään.

"Ei mun tarvii näyttää mitään mun syytähän se on , että se jätti mut! Mutta jos totta puhutaan en edes tiedä onko meidän juttu nyt tässä" Totean hieman turhautuneena.

"No sitäpä! Se jätti sut! Ei tätä muijjaa jätetä! Se tulee anelee sua takasi kun kävelet niistä helvetin koulun ovista sisään!"

Huokaan pyöräyttäen silmiäni tuon huolehtimiselle.

"mut eihän mul oo mitää vaatteitakaan muuta ku teiän huppareita!" Huudan ovista ulos juokseneelle Tylerille.

Tuo tulee takaisin vaateita käsissään.

"Nää piti olla sun synttärilahja ku ei keksitty Lucaksen kanssa mitä muuta oltais ostettu nii ajateltiin et vaatteet on hyvä idea niin valitse joku näistä asuista." Tuo sanoo heittäen läjän vaatteita päälleni.

**

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen olen viimein saanut meikkini tehtyä ja olen saanut myös päätettyä asuniz

Kävelen uudestaan olohuoneeseen tällä kertaa kokonaan valmiina.

"Herranjumala! Miten hyviä mää ja Lucas ollaan shoppaileen naisten vaatteita! Ja jaa no onhan toi sunki päällä iha kiva"  tuo toteaa ja tällä kertaa on minun vuoroni leikkisästi läpsäyttää tuota.

"Noni mennäänkö?" Sanon jo hieman innoissani sillä haluan näyttää uuden lookini kaikille!

Astelimme kerrostalon omaan parkkihalliin jossa Tylerin FERRARI odotti jo.

F E R R A RI.

Mistä tämä poika saa rahaa?

Katson autoa ihmeissäni ja ilmeisesti Tyler on huomannut ilmeeni kun tuo päättää tokaista.

"Aa joo sori iskä on rikas en ees enää pysy laskuissa kuinka monta firmaa se omistaa" tuo sanoo vähän nolostuneena.

Hymyilen tuolle lempeästi hyppään pelkääjän paikalle joka kyllä kuvaa moodiani kun Tyler lähtee kaasuttamaan pois parkkihallista.

***

Saavumme koulun pihaan ja kiitos luojan Tylerin autossa on tummennetut lasit joten auton sisälle ei siis näe.

"Kuka näistä on sun exä?" Tuo pian kysyy.

Katson hetken ympärilleni kunnes näen Alexin tummansinisessä hupparissaan isossa jätkä porukassa aivan parkkipaikan reunalla.

"Toi tuolla" Osotan Tylerille.

Yllätyksenä tuo lähtee kaasuttamaan suoraan huolestuttavalla vauhdilla poikia kohti.

"Ööö etkai sä aio ajaa niiden päälätä?" Huudahdan hieman kauhuissani.

"Herranjumala Luna en tietenkään! Millaisena sä mua oikein pidät?" Tuo huutaa takaisin. Samalla kun tuo pysäyttää ferrarinsa suoraan poikien eteen.

"Okei mitä sä haluut tehdä? a) nousta tästä autosta yksin ylös jolla saat Alexin semi mustasukkaseks vai b) että mää nousen sun kaa ja tyylii halataan tossa edessä tai jotain."

Mietin hetken. "No jos tyylii mää nousen yksin tästä autosta ja sää nouset siitä vilkuttamaan?" Kysyn ja Tyler purskahtaa nauruun.

"Oot sää jollai kakkosluokalla?" Tuo nauraa.

Käännyn katsomaan poikia, jotka tutkivat Ferraria kiinnostuneena.

Nielaisen hermostuneesti ja vedän vielä kerran syvään henkeä kunnes avaan ferrarin oven. Nousen kyydistä kääntäen automaattisesti katseita.

Onneksi minulla on aurinkolasit joten Alex ei tiedä että katson häntä, mutta tuon katse on suoraan minussa ja tuon leuka on varmaan lattiassa.

"Luna!" Kuulen vielä Tyler huutavan autosta ja vilkuttavan "mä tuun hakeen sut si" tuo sanoo vinkaten silmää samalla kun minä virnistän tuolle takaisin.

Ignooraan kaikki huutelut ja kuittailut täysin ja kävelen aivan täysin rauhallisesti sisälle kouluun.