please, dont hurt me

31.

vuoristorataa

"Mikä vittu sitä sadistista kusiaivoa oikein vaivaa!" Maria karjuu tömistellen ympäri huonetta. Minä istun kylpyhuoneen lattialla roikottaen päätäni kylpyammeen reunaa vasten.

Lancomen ripsivärini on levinnyt kasvoilleni pandameikiksi, ja musta väri valuu vanana alas poskiani puhtaalle valkoiselle t-paidalleni.

En tiedä.

En tosiaan tiedä.

"Mikä sen muijan nimi olikaan...?" Maria tokaisee tukahtuneena. "Rebecca... ja pyh!"

Tietääköhän Rebecca edes meistä?
Tietääköhän kukaan?
Eiköhän ole maininnut asiasta sanaakaan?
Häpeääkö hän minua?

Uuvuttavat kysymykset valtaavat mieleni kun istun rauhattomana lattialla. Pahinta asiassa on, että se ei pääty tähän. Joudun palamaan huomenna takaisin töihin. Joudun katselemaan Rebeccaa päivittäin töissä, sekä sen ohessa myös todennäköisesti Alexia. Samalla joudun ajattelemaan sitä, kuinka Alex katsoo tuota samalla tavalla kun hän katsoi minua. Kuinka hänen ujuttaa sormensa samanlailla tuon hiuksiin, niin kuin hän pujotti omiini.

Olen emotional wreck. Olin luvannut vielä illalle treffit komean kaksospojan kanssa. Oloni on mitä hirvein. Silti minusta tuntuu, että en pystyisi mitenkään selittää Lucalle sitä, että peruisin menomme exäni takia. Minun on ryhdistäydyttävä, se on vaan ex.

Ei mitään sen vakavampaa.

***

Jäätävän mental breakdownin jälkeen saan kerättyä itseni kasaan ja unohdettua tapahtuneet asiat hetkeksi. Itseasiassa, olen todella innoissani treffeistä. En tiedä yhtään, mitä Luca on suunnitellut meille, mutta tiedän tuntien pojan, sen olevan jotain sellasta mikä todellakin pitää kokea.

Istun sängyn reunalla asettaen timanttisia korvakoruja korviini. Päälläni on vaalea samettinen paita, josta selkä on avoin. Olin löytänyt paidan kaveriksi limen vihreän hameen.

Kello on nyt seitsemän ja olimme sopineet Lucan kanssa, että näkisimme hänen järjestämässä sijainnissaan kahdeksan aikoihin.

Kävelin huoneestani olohuoneen puolelle, jossa Sebastian ja Maria makasivat sohvalla katsomassa kaunotar ja hirviö-elokuvaa disney plussasta.

"Oho" kuulen Sebastianin aloittavan.

"Näytätpä nätiltä" Maria jatkaa ja nousee ylös. Tuo kävelee keittiötason luo ojentaa minulle pienen pinkin post-it lapun.

1410 Madison Ave, New York, NY 10029, United States

"Mikä tämä on?" kysyn ja Maria vain vinkkaa silmäänsä minulle. Sijoitan osoitteen mapsiin ja saan selville, että paikka on Italialainen ravintola Tre Otto, joka sijaitsee Central Parkin vierustalla. Sinne on noin 35 minuutin kävelymatka. Havahdan katsomaan kelloa joka näyttää olevan 10 yli seitsemän.

"Mun on parempi lähtee etten oo myöhässä" sanon ja kävelen halaamaan Mariaa.

"Jos se yrittää jotain tai joku puukottaa tai ilta on muuten vaan hirveä niin soita" Tuo sanoo ja minä nyökkään samalla kun lähden kävelemään ovelle.

"Tuutko yöks kotiin?" Kuulen vielä Marian huutavan sohvalta samalla kun avaan ulko-oven.

"Katsotaan" sanon vinkaten silmää sulkien oven.

***

Astun vanhan rakennuksemme ovista ulos kaupungin vilkkaaseen yöelämään. Kaikkialla kuhisi elämää. Hienosti pukeutuneet ihmiset kerääntyivät ravintoloiden oville. Olihan nyt perjantai.