Ikuisesti sinun

Osa 4

BENJAMIN

Seuraavana aamuna olo oli hyvä. Jotain hyvää seuraa myös kuskinvuoroista. Makasin vain sängyssä ja selasin kännykkääni kunnes tajusin. Olin pyytänyt Alinaa treffeille kanssani eikä hän kieltäytynyt tulemasta. Enää oli yksi ongelma, minne minä oikein veisin hänet. Onneksi minulla olisi nyt kuusi tuntia aikaa keksiä jotain. 

Nousin ylös ja ensimmäisenä menin suihkuun. Annoin lämpimän veden vain valua vartaloani pitkin. Kuvittelin mielessäni Alinan eilisissä juhlissa. Hän näytti todella hyvältä mustassa mekossaan. Olinko täysin pervo kuvitellessani käteni juoksevan hänen vartaloaan pitkin? Käänsin vesihanan kylmemmälle ja astuin nopeasti ulos. Päätin soittaa Roopelle, hän tietäisi miten saisin järjestettyä itselleni hyvät treffit. Ehkä hän oli jopa jo muutaman päivän aikana saanut selville millaisista asioista Alina pitää. 

Puhelin hälytti ja lopulta Roope vastasi mumisemalla jotain. En välittänyt kysyä mitä hän oikein oli sanomassa vaan menin suoraan asiaan.

"Minne mä vien Alinan ulos? Mistä se tykkää? Onks sulla suositella jotain hyvää mestaa? Vai pitäiskö meijän ees mennä mihinkää syömään vai pitäiskö ekoilla treffeillä tehä jotain erikoisempaa? Mut mitä se sit vois olla? Sen täytyy olla jotain spessuu tai Alina pitää mua ihan urpona.." Olisin voinut jatkaa kysymyksiäni loputtomiin, kun Roope sai vastatuksi

" Ihan ensimmäiseksi kysyisin Alinalta et haluuks se ees lähtee sun kaa ulos. Se vaikuttaa vähän semmoselt tyypilt, joka ei välttämät haluu seurustella koulun yhteydessä."

"Mut mähän pyysin sitä eilen, ja se suostu. Tai ei oikeestaa suostunu ku en tavallaan kysyny, mut ei se kyl sanonu et se ei ois kiinnostunu." sanoin äkkiä ja koitin olla vaikuttamatta ihan kusipäältä. 

"Okei okei. No älä ehkä tee mitää pröystäilevää, kaikki ei tykkää siit ku rikkaammat näyttää et niil on paljon rahaa. Mitä mä nyt oon seurannu ni sil ei vissiin oo paljoo ylimääräst tai sit se on vaa tosi säästeleväinen."

"Okei no mitä siis sit pitäis?"

"No... Vie se vaik ajelulle. Tai niinku ajakaa johonki kauemmas ja sit menkää siel vaik syömää ni ei tuu tuttuikaa vastaa."

"Hyvä idis kiitti. Mites sul ja Aapol eilen?"

"Täytyy mennä, moi" Roope vastasi vain nopeasti ja tiesin jo siitä Danielin jääneen Roopen luokse yöksi.

Lähetin Roopelle vielä viestin ja pyysin tätä kertomaan Alinalle treffiemme olevan rennot, jottei tämän tarvitsisi nähdä suurta vaivaa pukeutumisen kanssa.

Pääätin pelata hieman  pleikkarilla, koska minulla olisi todella paljon aikaa ennen kuin minun pitäisi valmistautua lähtöön. Katsoin kelloa ja ajattelin mennä vaihtamaan vaatteeni. Päätin pukea mustat revityt farkut, valkoisen neuleen ja nahkatakkini. Puoli kuuden aikoihin lähdin ajamaan Alinan kotia kohti.

Olin parkkipaikalla muutamaa minuuttia vaille. Parkkeerasin auton ja kaivoin kännykkäni esille. Hätkähdin pois kuplastani nähdessäni Alinan astuvan ulos alaovesta. Nousin ulos autosta ja viitoin hänet luokseni. Hänellä oli mustat farkut ja kellertävä paita sekä farkkutakki yllään. Hänen hiuksensa olivat auki. Kävin avaamassa hänelle oven ja hän kiitti minua siitä. 

Lähdimme ajamaan täydessä hiljaisuudessa. Välillämme oli tietynlainen jännitys. Minua ei ollut ikinä jännittänyt olla tytön kanssa ajelulla ennen. Karistin ajatukset mielestäni ja päätin kysyä hänen päivästään.

"Miten sulla on mennyt tänään?" 

"Tein läksyjä ja kävin lenkillä. Mitäs sä?"

"En mitään kummallisempaa, pelasin vähän pleikalla"

"Okei", hän sanoi hieman kiusallisesti kun ei keksinyt mitään sanottavaa. 

"Onks sulla sisaruksia?" uskaltauduin kysymään.

"Ei, mä oon ainut lapsi", hän vastasi hieman vaitonaisesti ja jatkoi "no onks sulla sisaruksia?"

"Mul on isosisko, isoveli ja pikkuveli. Ei me kyl olla juurikaa tekemisis toistemme kaa."

Jatkoimme juttelua, joka alkoi pikkuhiljaa sujumaan sujuvammin. Lopulta pääsimme ravintolan luokse ja astuimme sisälle. Pääsimme pöytään istumaan ja tilasimme ruokamme. Olimme hetken jo odottaneet ruokiamme, kunnes näin jotain, ja voin melkein tuntea kalpenevani. Näin Pauliinan ja Samin tulevan sisällle ravintolaan. Voi vitun vittu ajattelin. Kukaan omista sukulaisistani ei ikinä ollut nähnyt minua ulkona tytön kanssa. Huomasin kuinka Alina alkoi kiinnittämään huomiota outoon käytökseeni. "Vittu", sanoin jo ääneen ja huomasin Alinan kysyvän ilmeen. 

En ehtinyt selittää tilannetta hänelle mitenkään, kun Pauliina ja Sami jo kävelivät meitä kohti. "Moi, mitäs te täällä?" Pauliina tuli kysymään meiltä hymyillen. Huomasin kuinka hän piti tiukasti Samin kädestä kiinni kuin hän pelkäisi tämän lähtevän karkuun.

"Eipä mitään", vastasin hyvin vähäsanaisesti, jolloin siskoni kääntyi Alinan puoleen.

"Moi, mä oon Benjaminin isosisko Pauliina, hauska tavata."

"Alina", tyttö vastasi hieman tukalasti. Huomasin kuinka kiusallinen tilanne oli hänelle. 

"Me ei olla ikinä nähty Benjaminia kenenkään tytön seurassa. Se ei oo ikinä tuonu ketään ees näytille, vaik oon kuullu juttuu et sille riittää enemmänki niitä.." Pauliina ehti jo aloittamaan, kunnes nousin ylös ja pyysin heitä poistumaan luotamme. Pelkäsin hieman kääntyä takaisin Alinan suuntaan. Kääntyessäni huomasin hänen pidättelevän nauruaan. Kun katseemme kohtasivat, hän puhkesi kunnolla nauramaan.

"Anteeks anteeks, tiiän et en sais nauraa", hän kihersi tuolillaan. Istuin itsekkin hymähtäen alas ja jatkoimme keskusteluamme. Syötyämme maksoin laskumme Alinan pienestä vastustelusta huolimatta. Lähdimme ajamaan takasin Alinan luokse. Huomasin todella nauttivani hänen seurastaan. 

Pääsimme perille ja pysäyttäessäni autoa luulin Alinan hyppäävän heti pois kyydistä. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan hän jäi vielä istumaan paikoilleen. 

"Minulla oli todella kivaa tänään", hän sanoi hymyillen.

"Saanko mä sun numeron?" kysyin. Hän ojensi kännykkänsä minulle ja laitoin siihen oman numeroni. 

Annoin kännykän takaisin Alinalle ja hän laittoi sen taskuunsa. Hän istui hetken vielä paikoillaan kuin miettien pitäisikö hänen vielä sanoa jotakin muuta. Yhtäkkiä hän kumartui minuun päin ja suuteli minua huulilleni. Hänen toinen kätensä tarttui kaulaani ja minä laskin käteni hänen selälleen. Suudelmamme kesti hetken, kunnes Alina vetäytyi hieman kauemmas purren alahuultaan.

"Hyvää yötä", hän sanoi hymyillen ja poistui autostani.