Ikuisesti sinun

Osa 12

ALINA

Illalla nousimme Benjaminin kanssa lentokoneeseen kohti Suomea. Koneemme ehti juuri ja juuri nousta ylös, kun Benjamin jo nukahti vasten olkapäätäni. 

Pidin silti edelleen hänen kädestään kiinni ja piirtelin peukalollani ympyröitä hänen kämmenselkäänsä. Mietin samalla meidän viime yötämme. Tai viime öitämme. 

Benjamin oli ollut todella huomaavainen minua kohtaan. Eilen hän oli näyttänyt todella yllättyneeltä kuullessaan sanani rannalla. Itseasiassa olin itsekin hieman häkeltynyt sanoistani. 

Tuntuu, että en pysty enää elämään ilman Benjaminia. Kuin kaikki mitä teen tai haluan tehdä riippuisi vain hänestä. Jos puhuisin tunteistani Eetulle, hän sanoisi minun olevan rakastunut. 

Niin hän sanoi silloinkin, kun kerroin Eetulle hänestä. 

Mutta se ei päättynyt hyvin. Hän ei halunnutkaan minua. Hän ei halunnut odottaa, että minä olisin valmis. Hän valitsi jonkun, jonka kanssa hänen ei tarvinnut odottaa.

Miksi edes mietin sitä ääliötä, kun minulla on nyt Benjamin? Ehkä minä vielä pienesti kaipaan häntä, mutta tiedän, että en tule häntä enää koskaan näkemään. Ainakin toivon niin. Olen nyt onnellinen. Onnellisempi kuin koskaan ennen. 

***

Aamulla taksi kaartaa kerrostalon pihaan. En ole nukkunut koko yönä, enkä jaksaisi nytkään nousta autosta ylös. Suutelemme vielä Benjaminin kanssa ennen kuin nousen ylös autosta. Kuski auttaa tavarani ulos autosta ja lähden kävelemään kohti talon ovea. 

Sisällä Roope, Kaisa ja Roope istuvat olohuoneessa ja juttelevat. En todellakaan jakaisi tuollaista positiivisuutta nyt aamusta, kun olen todella väsynyt. Kaisa kuitenkin pomppaa sohvalta ylös ja rientää halaamaan minua. 

"Vitsi sä oot tosi ruskettunu" hän sanoo ja samalla rutistaa minut melkein hengiltä. 

"Noh, mites sen lover boyn kaa on menny?" Roope kysyy ja vinkkaa minulle. 

"No ihan hyvin, oisko sen kaa pitäny olla jotain kummallista?"

"Ei kai, mietin vaan et onks se pysyny housuissaan ku ootte ollu kahestaa samassa hotellihuoneessa."

Tunnen punastuvani, joten tartun matkalaukkuuni ja huultapurren lähes juoksen omaan huoneeseeni. 

"Mä voin soittaa Benjaminille ja kysästä siltä myös" Roope huutaa vielä perääni. 

Jätän matkalaukkuni vielä purkamatta ja hyppään suoraan sänkyyn. Laitan kännykkäni lataukseen ja kääriydyn peittooni. Eikä minun tarvinnut kauaa makoilla, kun sain jo unesta kiinni. 

***

Seuraavana aamuna herään ja hyökkään ensimmäisenä matkalaukkuni kimppuun. Lajittelen vaatteet kaappiin tai pyykkiin ja asettelen tavarani oikeille paikoille. Katson puhelintani ja huomaan kellon olevan pian jo kahdeksan. 

Käyn nopeasti suihkussa ja matkalla huoneeseeni olen törmätä Roopeen. Hän on viemässä juuri kahvikuppiaan pöydälle. 

"Huuuomenta" hän sanoo ja katsoo minua tietävällä ilmeellä.

"Mitä?" tuhahdan hänelle vastaukseksi samalla, kun otan kaapista itselleni kupin ja laitan veden kiehumaan. 

"Eeeipä mitään. Onks nyt erilainen olo?" Roope sanoo ja hörppää kahviaan.

"Miks pitäis olla?" kysyn. Eihän Benjamin ole voinut Roopelle mitään puuhistamme mainita?

"Nii no eiks yleensä loman jälkeen pitäis olla rentoutuneempi olo?"