Ikuisesti sinun

Osa 8

ALINA

En voi olla hymyilemättä kävellessäni koulun käytävällä. En vieläkään tiedä mistä äidinkielen tunnillamme puhuttiin, koska tekstailin koko tunnin Benjaminin kanssa. Hän on oikeasti todella mukava ja tuntuu välittävän myös minun tunteistani. 

Nämä pari kuukautta ovat menneet todella nopeasti. Oikeastaan yksi asia on alkanut kaivertamaan minua. Mitä me nykyään olemme Benjaminin kanssa? Voiko meitä edes kutsua meiksi? Hätkähdän ajatuksistani saadessani taas uuden viestin.

Benjamin: Mihin hävisit enkeli?

Alina: Mulla alkaa tunti, jatketaan :)

Suljen kännykän taskuuni enkä katso sitä, vaikka tunnenkin Benjaminin vastaavan minulle jotakin. Kävelen luokkaani kohti ja huomaan oven olevan jo auki. Menen sisälle ja istun Suvin viereen paikalleni. 

"Moi, ei ollakkaa nähty pitkään aikaan, mitä sulle kuuluu?" hän kysyy.

"Moi, eipä mulle kummempaa, mitäs sulle ja Petterille kuuluu?" sanon ja yritän kääntää keskustelun pois itsestäni. En halua, että Suvi alkaa kyselemään minulta Benjaminista, koska en tiedä mitä voisin tälle muka kertoa. Olen tavannut pojan, olemme suudelleet kiihkeästi useita kertoja, mutta emme seurustele. 

"Hyvinhän meillä, mutta älä nyt käännä tätä keskustelua pois susta", hän tiuskaisee hätäisesti ja jatkaa sitten, "mä oon kuullu vähän juttuu et sul on joku mies kierrokses." 

Katson häntä kauhuissani. Mistä ihmeestä Suvi on saanut tietää Benjaminista? Minä en ole puhuneet suhteestamme kenellekään. En edes Roopelle joka tivaa asiasta aina kun tulen kotiin hieman myöhemmin. Eihän meidän suhteessamme ole edes mitään kerrottavaa, jos sitä voi edes suhteeksi sanoa? 

Minun ei kuitenkaan tarvitse miettiä asiaa pidemmälle, kun opettaja astuu luokkaan sisälle. Kaivan kirjani esille ja yritän esittää haluavani keskittyä tuntiin. Minun onnekseni Suvi tyytyy rooliinsa ja aukaisee kirjansa. Opettaja puhuu kotitehtävistä ja pyytää jokaista ottamaan omansa esille, jolloin tajuan asian. En ole tehnyt läksyjäni. Olen aina ollut tunnollinen oppilas, enkä ole ikinä jättänyt edes lukuläksyjä tekemättä. Miten yksi poika voi saada minut näin sekaisin. No, jos olen rehellinen itselleni. Minua ei edes haittaa, että se on juuri Benjamin, joka minun pääni sekoittaa. 

***

Päästyäni bussiin istumaan kaivan kännykkäni taskusta näen Benjaminin lähettäneen minulle neljä uutta viestiä

oke, pidä hauskaa :))

mitä teet muuten joulun?

tai sit joululomalla?

pääseks tänää mun luo käymää? voit vaiks jäädä yöks (;

Päätän vastata hänelle päästyäni kotiin. Laitan kuulokkeet korviini ja alan kuunteleman lempisoittolistaani. 

Pääsen ovestamme sisään ja huomaan ettei olohuoneessa ole ketään. Omituista. Kaisa tai Eetu on yleensä kotona, kun tulen koulusta. Kävelen omaan huoneeseeni ja olen säikähtää kuoliaaksi. Benjamin istuu sängylläni ja selaa puhelintaan. Hän katsoo minuun ja huomaa reaktioni.

"Miten sä oot päässy tänne?", kysyn ja lasken laukkuni tuolilleni.

"Roope päästi mut sisään", Benjamin vastaa ja heittää kännykkänsä sängylleni. Hän ojentaa minulle kätensä ja minä tartun siihen. Hän vetäisee minut itseään vasten ja suutelee minua huulille. 

"Moi", hän sanoo ja en voi olla nauramatta. Miten hän voi olla noin suloinen tekemättä yhtään mitään?

Istun Benjaminin viereen sängylle ja otan kiinni hänen kädestään. "Miks sä tulit?" kysyn ja tuijotan hänen kättään samalla silittäen sitä.