Alina on vain tavallinen lukiolainen, joka käy koulunsa ohella töissä voidakseen elää niin sanottua normaalia nuoren naisen elämää. Benjamin on poika, joka on aina saanut kaiken ilmaiseksi ja jonka ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä minkään eteen...
Viikko oli jo puolessa välissä. Meillä oli ollut niin hauskaa viikon aikana, että emme edes huomanneet ajan kuluneen niin nopeasti. Emme tehneet mitään erikoista koko aikana.
Benjamin antoi minun onneksi lukea rauhassa niin kauan kuin halusin ja sillä aikaa hän pelasi itse pleikkarilla. Hän ymmärsi onneksi haluni opiskeluun ja lukemiseen, eikä ihmetellyt sitä sen suuremmin, kuten edellinen poikaystäväni.
Havahduin ajatuksistani ja huomasin istuvani sängyllä haaveilemassa taas Benjaminista opiskelun sijaan. Tuntuu, etten pysty tekemään mitään, koska ajattelen häntä niin paljon. Eilen kokeilin opiskelemista Benjaminin kanssa olohuoneessa, mutta se ei päättynyt niin kuin sen olisi pitänyt.
Yhtäkkiä huomasin makaavani Benjaminin alla sohvalla hänen suudellessa kiihkeästi kaulaani. Ja taas kerran huomasin ajattelevani vain häntä.
Laskin kirjani sängylle ja nousin ylös. Voisin mennä katsomaan, mitä Benjamin tekee parhaillaan. Kävelen alakertaan ja löydän hänet nukkummassa sohvalla. Hymähdän näylle ja nappaan tuolin reunalta viltin ja peittelen hänet. Suukotan hänen otsaansa ja lähden keittiöön.
Tutkin kaappien sisältöjä hetken ja päätän tehdä meille lettuja. Sekoittaessani taikinaa kuulen askeleita takanani. Hymyilen pelkästään siitä tiedosta, että Benjamin on tulossa luokseni keittiöön.
Hoppla! Dieses Bild entspricht nicht unseren inhaltlichen Richtlinien. Um mit dem Veröffentlichen fortfahren zu können, entferne es bitte oder lade ein anderes Bild hoch.
Hän pysähtyy viereeni ja kääntää päätäni, jotta pystyy suutelemaan minua. Huomaan hymyileväni hänen huuliaan vasten. "Tiiätkö mitä Roope varmaan sanois jos se näkis meijät nyt?" kysyin.
Suudelmamme pysähtyi kuin seinään. Meillä molemmilla pyöri varmaankin sama kysymys mielessämme. Miksi ajatukseni harhailevat Roopeen kesken minun ja rakastamani miehen suudelman?
"Okei unohda et kysyin ikinä mitään", sanon nopeasti ja laitan käteni hänen poskilleen ja suutelen häntä mahdollisimman intohimoisesti saaden Benjaminin voihkaisemaan hieman.
Suudelmamme kesti noin minuutin, jonka jälkeen tuijotimme toisiamme silmiin. "Jos palataan vielä siihen kysymykseen", Benjamin aloitti ja tunsin punastuvani, "Roope varmaan sanoisi jotain meidän imelyydestä tai sitte jotain ehkäisystä." Naurahdimme molemmat ja irrottauduimme toisistamme.
"Tarviiks sä apua", Benjamin kysyy ja katson aikaansaannostani. "Mm, no jos sä haluut paistaa, mä en oo oikeen hyvä siinä", sanon ja hän nyökkää.
Paistamme lettuja ja kuuntelemme samalla musiikkia. Meillä on todella hauskaa. Tanssimme ja laulamme kappaleiden mukana ja nauramme paljon, todella paljon.
Saamme viimein urakkamme valmiiksi ja istumme alas syömään. Ulkona alkaa hämärtämään ja Benjamin sytyttää keittiöön ja olohuoneeseen kynttilöitä.
"Hei, mä oon tota miettiny, haluisiks ehkä joskus muuttaa mun kanssa asumaan", Benjamin kysyi yhtäkkiä ja melkein tukehduin lettuuni.
"Tai et ei vielä, mut ehkä sit joskus?"
"No, en oo koskaan miettiny mitään sellasta. Ehkä joskus", vastaan ja kumarrun suutelemaan Benjaminia.
"Mä rakastan sua" sanoin ja suutelin häntä uudelleen. Kesken suudelmamme Benjamin mutisi rakastavansa minua myös.
"Lämmitetääks toi poreamme tuol ulkoo?" hän kysyi hymyillen huuliani vasten. Nyökkäsin vain pienesti ja suutelin häntä uudestaan.
Suudelmamme loppuu kuintenkin nopeasti Benjaminin puhelimen soidessa. Hän nousee tuhahtaen sohvalta ja kävelee keittiöön hakemaan puhelimensa.
Vähän ajan kuluttua hän palaa pyörittäen puhelinta kädessään. "Mutsi soitti. Kyseli miten täällä menee", hän sanoi katsellessaan ikkunasta ulos.
"Kaikki ok?" kysyin ja nousin ylös sohvalta.
"Joo joo, kuinni", hän kysyi ja katsoi minua kummissaan.
"Eiku mietin vaan", sanoin ja tartuin Benjaminia kädestä.
"Mennääks laittaa poreamme päälle?" hän kysyi ja vinkkasi minulle silmäänsä. Vedimme takit päällemme ja lähdimme ulos. Minusta ei ollut paljoa hyötyä, katselin vain Benjaminia, joka painoi katkaisijasta ammeen lämpenemään.
Benjamin oli nopeampi vaihtamaan vaatteensa kuin minä, joten hän lähti ulos ennen minua. Kaivoin matkalaukustani mustat bikinini ja riisuin lämpimät vaatteeni pois.
Hoppla! Dieses Bild entspricht nicht unseren inhaltlichen Richtlinien. Um mit dem Veröffentlichen fortfahren zu können, entferne es bitte oder lade ein anderes Bild hoch.
Hain kylpytakkini kylpyhuoneesta ja lähdin ulos kohti poreammetta. Benjamin istui ammeessa ja kuin hidastetusti hän veti kätensä märkien hiustensa läpi.
"Sullahan kesti", Benjamin sanoi ja ojensi kätensä minulle. Jätin kylpytakkini naulakkoon ja astuin ammeeseen ja istuin hänen viereensä.
"Sä näytät tosi kauniilta", hän sanoi ja antoi minulle hellän suukon. "Säki oot tosi komeen näkönen", hymädin ja punastuin samalla hieman.
Istuimme hetken hiljaa ja katsoimme vain toisiamme silmiin. Eikä väliä miten kliseiseltä se kuulostaakin, voin vannoa, etten ole ikinä nähnyt mitään kauniimpaa kuin Benjaminin hymyn. Miten hänenlaisensa komea poika voi kiinnostua minunlaiseeni tavalliseen lukiolaiseen?
"Miks sä haluut opiskella just suomen kieltä?" Benjamin kysyi yhtäkkiä.
"No en mä tiiä, oon aina ollu kiinnostunu kirjoista ja sen sellasesta kirjallisuuteen liittyvästä."
"Okei, tykkääks sä sit oikeesti lukee vai onks se vaa sillast, niinku pakkopullaa?"
"No mä nautin siitä, se on sellast aivotnarikkaan hommaa mulle. Haluisin kans joskus tulevaisuudes olla sellanen äiti, joka lukee lapsilleen illalla kirjaa", sanon ja kadun heti sanojani. Voisinpa vajota ammeen pohjanläpi ja kadota paikalta.
Olen juuri tutustunut maailman ihanimpaan poikaan ja menen puhumaan hänelle lapsista. Ainoa asia, mistä kaikki ovat minua varoitelleet ja minä otan asian heti puheeksi hänen kanssaan.
"Ai ooks sä miettiny jo lapsii? Kuin monta sä haluisit saada?" Benjamin kysyy ja katson häntä hieman yllättyneenä.
"No ainoona lapsena oon aina ollu sitä mieltä et haluisin sellasen suurperheen, mut en sit tiiä", sanon ja hymyilen hieman ujosti Benjaminille.
"No mäkin oon aina tienny haluuvani lapsii, mut kaikki sit aikanaan joskus", hän sanoo hymyillen ja tulee luokseni suudellen minua.
Kätemme alkavat vaeltaa toistemme vartaloilla ja pian löydämme itsemme jo sisätiloista.
