Ikuisesti sinun

Osa 17

BENJAMIN

viisi kuukautta myöhemmin

"Minne nää sitte tulee?"

"Hei onks jotain väliä, miten nää laittaa esille?"

"Voiks joku tulla auttaa näitten pöytien kanssa?"

"Benjamin väistä nyt!"

"Hei entä jos nä tuolit laittaiski tolle seinälle ni nä pöydät vois laittaa tähän ja jäis enemmän tilaa."

En kestänyt kuunnella kauempaa kaikkea hössötystä, joten päätin mennä käymään ulkona. Kauhean paljon vaivaa pelkästään juhlien takia. Kävelin terassille ja huomasin Pauliinan istuvan nurmikolla olevassa keinussa.

"Moi", sanoin ja istuin hänen viereensä keinuun. Pauliina katsoi minuun ja hymyili todella leveästi.

"Joko kummisetää jännittää?" hän kysyi ja hellästi tönäisi kättäni. Hymähdin vain vastaukseksi. En oikeastaan tiedä jännittikö minua vai ei. En ole ollenkaan varma osaisinko neuvoa ketään yhtään mitenkään.

Pauliina nousi ylös keinusta ja kumartui lastenrattaiden ylle katsomaan onko vauvalla kaikki hyvin. Nopeasti hän istui takaisin keinuun ja vilkaisi takaisin taloon sisälle.

"Onks tuolla vieläki kauhee härdelli", hän kysyi ja ja kohautti olallaan taloa kohti. Nyökkäsin vastaukseksi ja katsoin kännykästä kelloa.

"Koska Alina tulee takas?" hän kysyi ja katsoi minuun kysyvänä.

"Tänään illalla tai sit huomenna, se lupas ilmottaa", sanoin ja vilkaisin kännykkääni taas. Miksi hän ei vastannut viesteihini.

"Ootteks te riidelly?" Pauliina kysyi ja hymyili minulle pienesti. Katselin äitini tekemää istutusta keinun vieressä ja siinä olevia kukkia. Äidistä oli tullut paljon luovempi viime vuosien aikana. Ennen hän oli keskittynyt vain kirjoittamiseen, hänestä oli tullut äidillisempi isän kuoleman jälkeen.

"Tuleeks se kusipää tänne kans lauantaina", kysyin Pauliinalta viitaten veljeemme Sebastianiin. Pauliina hymähti ennen myöntävää vastaustaan: "Ei sitä kutsuttu oo, mut ei siit kans tiiä et koska se päättää tulla takas sielt Ruotsista. Eihän se tullu Aleksin ja Kiian kihlajaisiinkaan."

Nousin ylös keinusta mennäkseni kertomaan äidilleni, että voisin lähteä. Pauliina nousi ylös keinusta halatakseen minua. "Tehkää sovinto Alinan kanssa. En muista koska oisin nähny sut noin onnellisena ku nyt sen kaa. Se on tehny hyvää sulle", hän sanoi hymyillen ja pussasi minua poskelle. "Nähään sit lauantaina", sanoin hänelle ja lähdin sisälle.

"Missä mutsi on?" kysyin Aleksilta, joka seisoi ovensuussa selaamassa kännykkäänsä.

"Se tais just mennä ulos kattoo vauvaa", hän sanoi nostamatta katsettaan puhelimestaan.

"No voi vittu", vastasin ja taputin häntä olkapäälle ennen kuin lähdin takaisin pihalle.

Huomasin äidin olevan rattaiden luona juttelemassa vauvalle. "Moi, mä oon varmaan nyt lähössä kotiin." Sanoin ja kaivoin autonavaimeni taskusta.

"Tuuttehan te molemmat sitte lauantaina?" hän kysyi halatessaan minua.

"Katotaan nyt, en osaa sanoo", sanon ja kääntyessäni pois, äiti tarttuu vielä ranteeseeni.

"Sopikaa se teijän riita, ok?" Nyökkäsin vain pienesti ja käännyin autolle.

Käynnistin auton ja istuin siellä hetken ennen lähtöä. Miksi Alina ei vastaa viesteihini tai soita? Riitelimme edellisenä iltana puhelimessa, eikä hän sen jälkeen ole vastannut minulle.