Ikuisesti sinun

Osa 14

BENJAMIN

Ajaessani äitini luokse yritin kovasti keskittyä liikenteeseen, mutta ajatukseni hakeutuivat koko ajan Alinaan, viime yöhön sekä tähän aamuun. 

Aamulla meillä oli aikaa halailla enne kuin Alinan piti olla töissä. Makasimme vierekkäin sängyllä monta tuntia, kunnes meidän oli aivan pakko nousta ylös. 

Havahduin ajatuksistani kuullessani auton tööttäävän takanani. Katsoin valoihin ja huomasin seisovani vihreissä valoissa. 

Pääsin nopeasti äitini luokse ja kävelin asuntoon sisään. Kävin etsimässä äitiäni keittiöstä, olohuoneesta sekä tämän työhuoneesta kuitenkaan löytämättä häntä. Päätin soittaa hänelle kysyäkseni olisiko hän tulossa pian takaisin. Tapansa mukaan hän vastasi todella nopeasti. 

"Moi Ben, mitä sulle kuuluu ei olla juteltu pitkään aikaan. Mites se teijän matka? Oliks siellä mukavaa? Millos sä tuot sen tytön sitte näytille?" 

Häkellyin hetkeksi hänen kysymyksistään kunnes sain kysyttyä: "Mä oon nyt täällä kotona, ni koska sä oot tulossa takas? Tai et mis oot nyt?"

"No mä olen käymässä just kaupungilla, mulla menee täällä vielä jonkun aikaa, mutta oota mua siellä ni jutellaan ku tuun takasin", hän pyysi.

"Oikeestaan mulla on täs vähän sillee kiire ku lupasin tavata frendejä nyt päivällä, ku niitten näkeminen on vähän jääny."

"No tuutko illalla sit vaikka käymää? Voisit tuoda sen tyttöski mukaan ni saisin tutustua tulevaan miniään."

"Mä voin jutella siitä Alinalle ja laitan vaikka viestiä?" 

"Joo todellakin, mä voin leipoa vaikka jotain sitte siksi, en malta odottaa", hän vielä lisäsi ja hyvästelyjen jälkeen lopetin puhelun. 

Päätin juoda vielä hieman kahvia ennen lähtöäni, joten suuntasin taas keittiöön. Olin laittamassa juuri keitintä päälle, kun kuulin ulko-oven käyvän.

"Ai, ei sulla sit mennykkää pitkään",sanoin ja käännyin ympäri katsomaan tulijaa. Se ei kuitenkaan ollut äitini vaan isoveljeni. 

"En tiennykkää et ootat mua täällä. Oisit vaan soittanu ni oisin tullu jo aikasemmin takasin", Sebastian sanoi viekas ilme kasvoillaan.  

"No jos oisin tienny et sä oot tulossa ni oisin häipyny jo aikoja sitten."

"Hei hei, ei noin saa puhua omalle veljelle", Sebastian irvaili samalla nojaten vasten keittiösaarreketta. 

"No ethän säkään oo käyttäytynyt ihan niin veljellisesti", sanon kaataen samalla itselleni kahvia. Jatkan matkaani kahvini kanssa olohuoneeseen ja laitan television päälle.

Epäonnekseni myös Sebastian seuraa minua ja istuu vastapäätäni sohvalle. Pyöräytän hänelle silmiäni ja kaivan samalla kännykkäni esille. Huomaan saaneeni viestin Sakulta, jossa hän kysyy voisinko hakea hänet Roopen luokse. Vastaan hänelle myöntävästi ja avaan Instagramini. 

"Mites sulla ja sun uudella muidulla on nyt sit menny? Joko oot saanu? Vai onks se sellanen selibaatti-ihminen?" 

"Ja mitä helvettiä se sulle kuuluis vaik en oiskaa saanu?" Tiuskaisen hänelle ja hörppään samalla kupistani. Huomaan, että myös Sebastian on kaatanut itselleen kupillisen. 

"Onks se hyväki pano", Sebastian kysyy ja hörppää kahviaan. 

"No eipä sekään kuulu sulle. Oikeestaan voisit jättää mut rauhaan, koska eihän mitkään mun asiat oikeestaan kuulu sulle", tiuskaisen ja lasken kuppini pöydälle.