ALINA
Jossain vaiheessa Benjaminin äiti kuljetti minut yläkertaan, Benjaminin huoneeseen. Istahdin sängylle ja katselin, kun Benjaminin äiti kaivoi huoneen kappien etsien jotakin.
Pian hän suoristuu ja ojentaa minulle verkkarit sekä hupparin. "Ota nä, nä on vähän mukavammat ku toi sun mekkos." Hän hymyili minulle hieman ja lähti huoneesta.
Katsoin hetken sylissäni olevia vaatteita ennen kuin nousin ylös ja vedin housut jalkaani. Lopulta vedin mekon yltäni ja vaihdoin sen Benjaminin vanhaan huppariin.
Istahdin takaisin sängylle ja kaivoin laukustani kännykkäni. Päätin soittaa Benille, mutta ei hän tietenkään vastannut. Tunsin taas kyyneleiden kerääntyvän silmiini, mutta räpyttelin silmiäni estääkseni niiden purkautumisen.
Ristin jalat alleni ja lasken kädet syliini. Samalla katselen käsiäni, joita tuskin näkyy liian pitkien hihojen takia. Miksi en voinut kertoa Sebastianista Benille silloin kuin minä epäilin heidän olevan sisaruksia?
Kesken mietiskelyni Pauliina saapuu äitinsä kanssa huoneeseen. He molemmat yrittivät hymyillä minulle, mutta epäonnistuivat siinä.
"Onks kaikki ok?" Pauliina kysyi heidän istuessaan sängylle viereeni. Kohautin vain harteitani ja laskin katseeni takaisin käsiini.
"Kyl se leppyy. Anna sille vaan aikaa. Se on oikeesti hyvä tyyppi", Pauliina sanoi ja nousi sängyltä ja poistui huoneesta jättäen minut kahden äitinsä kanssa.
"Miks en mä vaa voinu kertoo sille Sebastianista sillon ku epäilin niitten olevan sukua", parahdin ennen valtavaa kyynelryöppyä.
Satu kietoi kätensä ympärilleni ja rutisti minut tiukasti rintaansa vasten. Huomasin vasta silloin hänenkin vaihtaneen vaatteensa arkisempiin.
"Ei se oo sun vikas. Ne kaks ei oo ikinä oikein tullu toimeen toistensa kanssa", hän sanoi silittäessään samalla selkääni.
"Mut mä ... Mä tai", en edes saanut sanoja suustani kaiken itkemisen jälkeen. "Mä sanoin kerran sille et mä oon viel rakastunu mun exään."
Satu katsoi minua kummissaan, eikä osannut vastata minulle mitään. Jatkoin kuitenkin vielä: "Mun ois pitäny sanoo sille vielä, et mä kuitenkin rakastan sitä paljon enemmän."
"Kyl se sen tietää. Ehkä se ei haluu ajatella sitä nyt, mut kyl se sen sisimmässään tietää", hän sanoi ja hymyili äidillistä hymyään jatkaessaan, "kyl te tuutte viel sopimaan välinne. Ei tä nyt tähän kaadu."
Yritin hymyillä hänelle, kunnes mieleen tuli muutama ilta sitten käyty keskustelumme. "Me sovittiin et oltais muutettu yhteen", sanoin ja hiplaillessani hupparin hihoja.
Benjaminin äiti vetäsi minut vielä uuteen halaukseen ja lupaili kaiken muuttuvan vielä hyväksi.
***
BENJAMIN
Ajoin ristiäisistä suoraan kotiin. Kotona pitäisi vielä muistaa lähettää Pauliinalle pahoitteluviesti pienestä välikohtauksestamme Sebastianin kanssa.
Havahduin mietteistäni huomatessani saapuneeni jo pihalleni. Istuin autossa ja mietin päivän tapahtumia.
Yhtäkkiä puhelimeni alkoi väristä taskussani. Vedin sen pois taskusta ja huomasin soittajan olevan Alina. Niin paljon, kun minun tekikin mieli vastata ja pyytää häntä luokseni, painoin kuitenkin punaista.
Halusin vain peiton alle makaamaan Alina sylissäni ja unohtaa kaiken tapahtuneen.
Pakotin itseni nousemaan autosta ja kävelin sisälle. Istahdin voimattomana sohvalle ja tunsin kyyneleen valuvan poskeani pitkin.
YOU ARE READING
Ikuisesti sinun
RomanceAlina on vain tavallinen lukiolainen, joka käy koulunsa ohella töissä voidakseen elää niin sanottua normaalia nuoren naisen elämää. Benjamin on poika, joka on aina saanut kaiken ilmaiseksi ja jonka ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä minkään eteen...