Alina on vain tavallinen lukiolainen, joka käy koulunsa ohella töissä voidakseen elää niin sanottua normaalia nuoren naisen elämää. Benjamin on poika, joka on aina saanut kaiken ilmaiseksi ja jonka ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä minkään eteen...
Hän jätti minut yksin. Me suutelimme ja hän jätti minut yksin. Kykenin maistamaan hänen huomansa alkoholin suussani ja en voi olla hymyilemättä. Suutelin Benjaminin kanssa. Annoin hänen hyväillä vartaloani ja nautin siitä. Tätäkö on normaalin nuoren elämä?
Havahdun unestani, kun tunnen sänkyni painautuvan hieman alaspäin. Tuntuu aivan siltä kuin joku tuijottaisi minua. Yritän avata silmiäni, mutta liialliset valot tekevät siitä vaikeaa. Lopulta saan silmäni avattua ja katson kelloa. 8.37. Samalla tajuan, että minun pitäisi puolentoista tunnin kuluttua olla jo töissä.
"Huooomenta unikeko", Eetu sanoo ja katsoo minua tietävä ilme kasvoillaan yrittäessään olla mahdollisimman ärsyttävä.
Mulkaisen häntä ja kysyn: "Mitä vittua sä tuut ärsyttää heti aamusta?"
Eetu nostaa kätensä ylös kuin antautuisi ja naurahtaa samalla: "On tainnu neiti Siveydellä olla raju ilta."
Katson häntä kysyvästi: "Mistä vitusta sä puhut?"
"Oho oho, mikäs sulle on tullu ku kiroilet tollee. En oo varmaa ees ikin enne kuullu kirosanoja sun suusta." hän naurahtaa. Katson häntä edelleen niin tuimasti kuin pystyn vaikka melkein purskahdan nauruun ajatellessani omaa käytöstäni.
Minun onnekseni hän kuitenkin jatkaa: "Toivottavasti sulla ei oo samanlaista darraa ku Roopella. Ei oo nättii katottavaa."
Eetu lähtee pois huoneestani ja minä päätän mennä käymään suihkussa. Kävelin huoneestani suoraan kylppäriin ja astuin suoraan suihkun alle. Kiinnittäessäni hiustenkuivaajaa seinään huomaan jälkiä kaulallani.
Siis mitä helvettiä tää nyt on? Koitan hinkata kaulassani olevia jälkiä pois kunnes tajuan mitä ne oikeasti ovat.
Fritsuja. Minulla, neitsyellä, siveellisellä, koskemattomalla, kiltillä Alina Emilia Koskelalla on suutelusta jääneitä merkkejä kaulalla. Katson jälkiä kauhistuneena. Mitä helvettiä mä nyt teen?
Päätin kuivata hiukseni, jonka jälkeen menin pukemaan. Puin ylleni siniset revityt farkut sekä korkeakauluksisen mustan paidan. Huudan Kaisaa käymään luonani, jotta tämä voisi auttaa minua meikkaamaan jäljet piiloon.
"Noh?" Kaisa kysyy saapuessaan huoneeseeni.
"Et sit naura mut mä tarviin sun apua", sanon ja anelen häneltä apua samalla paljastaen kaulaani hänelle.
Kaisa nostaa kätensä kasvojensa eteen ja huomaan hänen pidättelevän nauruaan. Lopulta hän saa itsensä hillittyä ja tarttuu pöydälläni oleviin meikkeihin.
***
Vuoroni kahvilassa on melkein ohi, kun huomaan Benjaminin astuvan ovesta sisään. Hän astelee tiskille ja selaa samalla kännykkäänsä. Hän laittaa kännykkänsä taskuun ja katsoo minuun päin. Hän näyttää jokseenkin pahoinvoivalta, vaikka kello on jo melkein viisi.
"Moi, mitäs sais olla?"
"Moi, mä voisin ottaa kahvin."
Otan telineestä kupin ja kaadan siihen kahvia ojentaen kupin sitten Benjaminille. Hän ottaa kupin ja lähtee ikkunapöytää kohti, kunnes kääntyy yhtäkkiä ympäri.
"Siis sitä mä vaa et... Tai siis niiku", hän aloittaa.
"Kuudelta. Mä pääsen kuudelta", sanon itsevarmasti. Kunnes huomaan Benjaminin ilmeen. Voi paska. Voi helvetin helvetti. Ei se sitä ois kysyny.
"Okei, hyvä." Benjamin kuitenkin vastaa ja istuutuu pöytään.
Hetken kuluttua olen valmis lähtemään ja istuudun Benjaminia vastapäätä.
"Okei, mihin mennään", saan kysyttyä kiusallisen hiljaisuuden rikkomiseksi.
"Tykkääks sä keilaamisesta?" hän kysyy ja minä nyökkään myöntävästi.
***
Pelimme jälkeen Benjamin vei minut kotiin. Kuittailin voitostani hänelle koko matkan ajan mutta onneksi hän ei ottanut kommenttejani tosissaan. Juttelimme paljon ja sain tietää Benjaminin ennen pelanneen jalkapalloa hyvinkin menestyksekkäästi.
"Soitaks mulle huomenna?" hän kysyy. Käännyn häneen päin ja huomaan hänen katsovan minua söpö koiranpentuilme kasvoillaan. Naurahdan ja puren hennosti huultani.
"Katotaan", vastaan vain hänelle ja hymyilen.
Benjamin vain naurahtaa ja kumartuu minuun päin, jolloin tiedän mitä hänellä on mielessään. Odotan, kunnes hänen huulensa ovat melkein omillani ja pujahdan ulos autosta.
"Hyvää yötä" sanon ennen kuin lähden kävelemään ovelle. Olen päässyt ulko-ovesta sisälle, kun kuulen kännykkäni piippaavan uuden viestin merkiksi.
Ei ollu reiluu :( lukee Benjaminin lähettämässä viestissä
;) vastaan hänelle ja sujautan kännykän takataskuuni.
Huomaan kellon olevan jo yksitoista. Miten ihmeessä en ole huomannut ajan kuluneen näin nopeasti?? No, minun täytyisi nyt kulkea vain todella hiljaa, etten herätä ketään ja joutuisi selittelemään myöhäistä saapumistani.
"No teilläpä meni myöhään", kuulen jonkun sanovan ja säikähdän. Roope virnuilee minulle sohvalta ja huomaan myös hänen "poikakaverinsa" olevan paikalla. He makaavat sylikkäin sohvalla ja katsovat elokuvaa. Näytän heille vain kieltä ja jatkan huoneeseeni.
Riisun paitani ja ihmettelen sen kauluksessa olevaa meikkiä. Enhän minä meikannut paljoakaan aamulla. Katson peiliin kunnes muistan. Ai niin. Se fritsu.
Riisun loputkin vaatteistani ja puen yöpaitani ylleni. Heittäydyn sängylle ja päätän lähettää hänelle kuvan kaulastani
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kiitti muuten hei tästä:))))
En joudu kauaa odottamaan hänen vastaustaan
Ole hyvä ;)
Huomaan pyörittävän silmiäni hänen vastaukselleen. Jatkamme juttelua, kunnes huomaan kellon olevan jo puoli kaksi yöllä. Toivotan Benjaminille vielä uudestaan hyvää yötä ja laitan puhelimeni pöydälle. Olen tyytyväinen itseeni, koska en katso puhelintani enää vaikka kuulen Benjaminin lähettävän minulle vielä viestejä.
Toivon syvästi fritsuni häviävän nopeasti, koska en jaksaisi peitellä sitä monia päiviä koulussa. Nukahtaessani mietin millaista olisi saada tehdä samanlainen myös Benjaminille.
