Ikuisesti sinun

Osa 20

ALINA

Makasimme sylikkäin Benjaminin kanssa hänen sohvallaan todella pitkään. Sain nyyhkytyksen viimein loppumaan, kun Benjamin silitteli rauhoittavasti selkääni ja kuiskutteli korvaani.

Aamuisesta krapulasta ei ollut enää tietoakaan, kun pääsin Benin luokse. Hän ei ollut kotona tullessani, mutta onneksi olin hakenut hänen äidiltään ensin avaimen.

Kyllästyin odottamaan häntä, joten siivoilin hieman ja laitoin ruokaa.

"Onks kaikki ok", Benjamin kysyy ja saa minut täten havahtumaan ajatuksistani. Hymähdän vain vastaukseksi ja nostan päätäni hänen rinnaltaan ja katson häntä silmiin hymyillen.

"Onks sulla nälkä?" kysyn ja Ben nyökkää ja kumartuu suutelemaan minua.

"Toi on kyl varmaan jo kylmenny, mut laitetaan mikroon", sanoin hymyillen suudelmamme jälkeen.

Nousimme ylös sohvalta ja suuntasimme keittiöön. Lämmitimme ruuan mikrossa ja istuimme alas syömään. Söimme hiljaisuudessa, koska kumpikaan ei keksinyt mitään, mitä sanoa.

Riitelimme juuri Benjaminin isoveljestä ja tavallaan sovimmekin, mutta toisaalta tavallaan emme. Pyysimme toisiltamme anteeksi, mutta emme juuri puhuneet asiasta.

Syötyäni nousin ylös pöydästä ja laskin lautaseni tiskialtaaseen. Käännyin ympäri ja melkein säikähdin takanani seisovaa hahmoa.

"Sori", Ben sanoi ja hänen virnistyksensä paljasti hänen tehneen sen tahallaan.

"Mm, meijän pitäis varmaan viel jutella tästä jutusta", sanoin ja katsoessani häntä suoraan silmiin. Hän vain nyökkäsi vastaukseksi ja tarttui käteeni johdattaen meidät olohuoneeseen sohvalle istumaan.

"Mä oon pahoillani siitä, et en kertonu sillon et Sebastian oli mun exä, ku epälin et ootte ehkä sukuu. Mä asuin sillon toisel paikkakunnalla, ni en osannu aatella et sen vanhemmat asuis tääl", sanoin ja katsoin Beniä nähdäkseni hänen reaktionsa.

Hän katsoi minuun neutraali ilme kasvoillaan. Ainakaan hän ei ollut vihainen minulle.

"Saanks mä kysyy et miks te erositte?" Benjamin kysyi ja tarttui käteeni ja alkoi piirellä siihen ympyröitä rauhoittavasti.

"No, meillähän on aika iso ikäero ja olin just muutanu omilleni ja kaikki oli vähän sillee hakemista. En ollu valmis muutenkaa sellasiin juttuihin mitä se multa halus. Se sit jätti mut", sanoin ja kohautin lopuksi vielä hartioitani.

"Se on aina ollu aikamoinen kusipää", Ben sanoi ja huomasin hänen leukansa kiristyvän sanojensa myötä.

Nostin hänen kätensä huulilleni ja suutelin häntä keveästi. "Hei ei se mitää. Sä et oo veljes." Hän laski kätensä polvelleni ja jatkoi piirtelyään.

"Ja en mä sitä enää sillonkaan rakastanu sillee ku ennen. Siis sillon ku puhuttiin siitä. Mulla on nyt sut, se riittää", sanoin ja hymyilin Benille katsoen häntä silmiin. Huomasin samalla hänen silmiensä vetistyneen hieman.

"En mä sulle ikinä ollukkaa vihanen", hän sanoi ja käänsi katseensa alas polvellani lepäävään käteensä. "Mä olin vaan niin vihanen Sebelle. Sit ku sä tulit mun perään ni en voinu ajatella mitään muuta ku sitä. Anteeks ku sanoin vähäsen pahasti sillon."

"Ei se mitään, kyl mä ymmärrän", sanoin ja vedin Benjaminin halaukseen. "Mä rakastan sua", hän kuiskasi vasten kaulaani. Hänen lämmin henkäyksensä sai kylmät väreet kulkemaan koko kehossani.

"Nii mäki rakastan sua."

***

"Meijän pitäis varmaan käydä kääntymäs Pauliinan luona", Ben sanoi minulle seuraavana aamuna, kun makasimme sylikkäin sängyssä. Minulla olisi tänään vapaapäivä, mutta Benjaminin pitäisi mennä käymään töissä illemmalla.