Promise/Sope

osa kaksi

Hoseokin nk
Siirsin viimeisen laatikon. Tänään oli ollut todella hiljaista, sillä olin kaksin paikan hiljaisimman työntekiän kanssa. Hän oli kyllä oikeastaan  mukavin henkilö. Ajatellessani häntä kuulin huutoa takahuoneesta. Lähdin varastosta juoksuaskelin kohti huonetta. Avasin oven ja huomasin Yoongin makaavan sohvalla. Hän taisi nähdä jotakin painajaista. Päätin herättää hänet.

Yoongin nk

Avasin silmäni ja näin edessäni punatukkaisen pojan. Pian en nähnyy edes häntä, sillä kyyneleet muodostivat seinän näköni tielle. Häpesin itseäni aivan liikaa itkiessäni minua nuoremman edessä. "Ooksä kunnossa?" kuulin pojan värisevät sanat. "No miltä näyttää" ärähdin liian kovaa, sillä poika poistui heti juoksien paikalta. Pyyhin kyyneleeni ja lähdin etsimään poikaa.

Hoseok oli palannut töidensä pariin. "Anteeks, mun ei ollu tarkotus huutaa. En oo vaa koskaan itkenyt kenenkään edessä" sanoin. "Et koskaan?" Hoseok ihmetteli. "En ikinä. Alan itkeä aina kun nään painajaisia" kerroin. "Näätkö sä useastikkin painajaisia?" tuo kysyi. "Melkein aina kun nukahdan, siksi mun on tosi haastava löytää paikkaa, jossa voisin olla" sanoin. "Eiks sulla oo kotia?" Hoseok kysyi. "Se on remontissa vielä tän viikon" kerroin pojalle.

"Haluutko tulla mun luo? Asun kylläkin mun isosiskon kanssa" tuon ehdotuksen jälkeen olimmekin jo tunnin sisällä sulkeneet liikkeen. "Minkä ikänen sä muuten olet?" Hoseok kysyi kun käynnistin autoni. "Täytän ylihuomenna kakskytkolme ja sä olit?" sanoin katsoen tiehen. "Oon yhdeksäntoista" tuo vatasi samalla kun kertoi ajo-ohjeita. "Eiks sulla oo kylmä ton nahkatakin kanssa?" Hoseok kysyi. "Oikeastaan on" vastasin tuolle. "Kannattaisko sitten käyttää lämpimämpää" tuo ihmetteli. "En omista" vastasin.

Noin puolisentuntia ajoimme ja päädyimme punertavan rivotalon eteen. Poika avasi oven ja jalkoihini vipelsi suloinen dalmatialainen. "Aika iso koti kahdelle" huomautin. "Ehkä vähän" tuo ripusti takkinsa naulakkoon. "Mun sisko tulee kohta" poika asteli olohuoneeseen, jossa näin kauniin rusehtavan pianon. "Voinko soittaa?" osoitin pianoa. "Anti mennä" Hoseok lysähti sohvalle. Aloin soittaa lempi kappalettani. Pian kuulin oven avautuvan.

"Hobi oisit kertonu, että tuot frendis tänne. Sun kaverit on aina niin äänekkäitä" Hoseokin sisko sanoi. "No, moi sullekkin Dawon" poika tuhahti. "Yoongi on täällä yötä" Hoseok lisäsi. "Ooks löytäny taas uusia sua vanhempia kavereita?" Dawon kysyi. "Katos sä huomasit, että oon veljeäs vanhempi. Olen vain veljes työkaveri, jonka kämppä on remontissa, minkä takia veljes majoitti minut tänne. Aa ja jos näytän hieman tutulta niin olen se, jonka ansiosta Hoseok sai töitä" avasin suuni. "Mietinkin miksi näytit tutulta. Muuten soitit tosi hyvin" nainen vaihtoi äänensävyään.

"Dawon nälkä, tee ruokaa" Hoseok sanoi. "Mä teen ruokaa ja te meette käyttää Pongon juoksu lenkillä" Dawon asteli keittiöön. "Yoongi tuutko mukaa vai jäätkö tänne?" poika kysyi. "Liikunta kelpais" nousin penkiltä.

Olin lähtemässä ilman takkia, mutta tietenkin Hoseok pysäytti minut. "Aioksä lähtee ton ohuen pitkähihasen kanssa? Sisko tuo se mun iso huppari" tuo huusi siskolleen. Pian Dawon toi minulle hupparin, jonka väri otti silmääni.

"Tää on pinkki" tuhahdin. "Tiedän, pinkki on yks mun lempiväreistä. Pue se vaa ja tule" poika sanoi ja lähti ovesta ulos. Vedin hupparin päälleni vastahaluisesti, avasin oven ja lähdin juoksemaan pojan ja uskomattoman nopean koiranpennun perään.

Juoksimme juoksulenkkimme, söimme ja aloimme katsoa lempi sarjaani, joka oli yllättäen myös Hoseokin lemppari. Olimme jotenkin myös jäänet aivan samaan jaksoon. Dawon oli lähtenyt huoneeseensa sulkien oven, Hoseokin sanoin juttelemaan poikaystävänsä kanssa seuraaviksi tunneiksi. Semmoista se oikea rakkauselämä varmaan oli, mitä en ollut koskaan kokenut. Nukkumattomien öiden väsymys alkoin painaa päälle ja nukahdin.

_

Heräsin ja tunsi pyyhkeen otsallani. Hoseok nukkui sohvan seunaa vasten. "Se huolehti susta siihen saakka kun nukahti. Hoseok välittää susta enemmän kuin uskotkaan" Dawon istui keittiön pöydän ääressä. "Näiks mä painajaista?" kysyin, sillä en muistanut mitään. "Näit siihen saakka kun Hoseok nukahti ja sen jälkeen nukuit kuin pieni lapsi" tuo sanoi.

"Nääksä siis useastikkin painajaisia?" Dawon kysyi. "Siitä sakka kun olin kuusitoista oon nähny melkein aina kun nukahdan, mutta jos avaat suusi ja kerrot jollekkin tästä en jätä asiaa sikseen" varoitan. "Lupaan olla kertomatta kellekkään. Tapahtuiko silloin jotain?" tuo kysyi. Yritin suuresti olla muistamatta, mitä silloin tapahtui epäonnistuen. "Saisinks mä pyyhkeen jos voisin mennä suihkuun?" sivutin kysymyksen.

Tiesin, että alkaisin pian itkeä kuin pieni lapsi. Halusin heti pois ihmisten luota. Dawon toi minulle pyyhkeen huomaten etten ollut aivan kunnossa. Suljin pesuhuoneen oven. Riisuin vaatteeni, astuin lämpimän suihkun alle ja annoin kyynelten vain tulla.

Pitkän suhkun jälken huomasin Hoseokin heränneen. Hän oli keittäny kahvia ja tehnyt aamiaista. "Huomenta" poika sanoi kun istuiduin pöydän ääreen. "Huomenta" vastasin hälle. "Lähtiks sun sisko jonnekin?" kysyin tuolta huomaten naisen kadonneen. "Meni hakee poikaystäväänsä" Hoseok sanoi.

"Kenjiro, omahyvänen kaksnaamanen mäntti" poika tuhahti ojentaen lautasen minulle. "Sun siskon poikaystävä?" kysyin. "Just se. En yhtään tiedä mitä Dawon näkee siinä mäntissä" tuo alkoin mussuttaa ruokaansa.

Kuulemani nimi oli minulle liiankin tuttu. "Onks se japanilainen?" varmistin, sillä taisin tietää henkilön. "Juu japanilainen on" Hoseok vatasi. Kenjiro oli kauan aikaa sitten olleen poikaystäväni paras kaveri. Niistä ajoista minulla oli vain huonoja ja kipeitä muostoja.

"Aa totta. Voit olla täällä siihen saakka kun sun kämppä on remontoitu" poika ryyppi kahviaan. "Saanks mä lainata laturia?" kysyin. "Totta kai" Hoseok haki laturinsa. "Kiitos" mumisin ja etsin pistorasian johon sain laturin iskettyä. "Saanks kyydin töihin?" poika kysyi. "Kun kerran sä majoitoitat mut niin mä kuskaan sua" jätin puhelimeni lataukseen ja söin loppuun. "Kiitti" tuo lähti vaihtamaan vaatteitaan.

Muutama hetki kului ja ovi aukesi. Oiken olin olettanut. Sisälle astui kauan sitten tuntemani Kenjiro. Hänen suullen muodostui iljettävä virne tunnistaessaan minut. "Pitkästä aikaa Yoongi~" Kenjiro avasi suunsa virne huulillaan.

"Lähetäänkö?" Hoseok astui keittiöstä luokseni. Nyökkäsin. Annoin laturin pojalle, joka vei sen huoneeseensa ja lähdin eteiseen. "Dawon tuun sit joskus" Hoseok sanoi siskolleen. "Meneekö myöhäseksi?" Dawon kysyi. "Menee, ollaan kahen" sanoin. "Bye" poika sulki oven perässään.

_

"Mun pitää käydä hieman asiolla niin kerron sulle mun kämpän ovikoodin ja mun studion ovikoodin ettei sun tartte kestää Dawonin ja Kenjiro puuhia" Hoseok sanoi töiden päätyttyä. "Onks sul studio?" kysyin pojalta. "On, teen vähän väliä musiikkia. Se huone oli äänieristetty niin tein siitä mun studion ja hankin ovikoodillisen oven siihen" tuo selitti. Hoseok kertoi minulle ovien koodit, lähti juosten bussipysäkille, ja minä lähdin ajamaan kohti pojan kotia.

Näpyttelin ovikoodin ja astuin sisälle. Potkin kenkäni jaloista ja heitin takkini naulaan. Dawon oli Kenjiron sylissä kuhertelemassa olohuoneen sohvalla. "Miks oot täällä yksin ja miten pääsit sisälle?" Hoseokin sisko kysyi. "Hobi lähti hoitaa jotai asioita ja kerto ovikoodin" astelin keittiöön.

Etsin vesipullon käsiini ja kävelin kohti Hoseokin studiota. "Jatkakaa puuhianne, älkää musta välittäkö" sanoin ja muistelin ovikoodia. "Tiiäksä muka ton koodin?" Dawon kysyi samalla kun avasin oven. "En tietenkään" suljin huoneen oven perässäni.

Pojan studio huoneessa oli kiipparit, kolme näyttöä ja näppäimistö, paljon figureita ja suuri sohva. Soitin muutaman kappaleen ja nukahdin sohvalle.