Promise/Sope

osa kymmenen

Yoongin nk
Tunnit olivat vaihtuneet päiviksi, päivät vaihtuneet viikoiksi, viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Kolme vuotta oli jo kulunut siitä päivästä kun olin alkanut seurustelemaan Hoseokin kanssa. Kolme pitkää ja ikimuistoista vuotta oli jo kulunut. Vaikka niin pitkä aika oli kulunut en vieläkään ollut väleissä Kenjiron kanssa. Dawon oli saanut tietää faktat poikaystävästään, oli eronnut hänestä ja alkanut uuteen suhteeseen.

"Onko jollain parempaa ideaa?" Seokjin kysyi. "Jos me täytettäis  taissisalin seinät kukilla ja Hoseokin ja mun kuvilla" ehdotin. "Ei itseasiassa mitenkään huono idea. Siin välissä kun Hobi katsoo niitä kuvia saatais kalastettua aikaa, että kaikki tulee sisään ja sit polvistut" Taehyung sanoi. "Tähän saakka paras idea" Namjoon totesi. "Tän pystyisi ihan hyvin toteuttamaan" Jungkook sanoi. "Ollaaks me kaikki nyt sitä mieltä, että jäädään tähän ideaan?" Jin kysyi.

"Kaikki jotka kannattta että kuvat seinillä on paras idea nostaa käpälänsä ylös ilmaan" Jungkook nosti kätensä. Jokaisen kädet nousivat ja päädyimme kyseiseen ideaan. "Yoongi kello" Jimin osoitti kelloa. "Pitää mennä" sanoin. "Mukavaa treffi-iltaa" Seokjin hymyili. Hymyilin hälle takaisin ja lähdin ulos kahvilasta.

"Hyung" kuulin iloisen huudon takaatani. "Miten äänitykset sujui?" kysyin Hoseokilta. "Hyvin" tuo vastasi. "Mun vanhemmat haluis nähä sut pitkästä aikaa" Hoseok sanoi. "Katotaa sit vaikka huomenna" sanoin ja tartuin tuota kädestä.

Kuulin huutoa jostain läheltä ja vedin Hoseokin perääni. Kävelimme pienen matkan hämärän kujan luo, mistä huudot olivat lähtöisin. "Onks tää hyvä idea mennä tonne?" poikaystäväni epäili. "Pysy vain mun lähellä" sanoin.

"Voisitteko jo lopettaa? Ei ihan sairaala kuntoon tarvitse hakata vaikka kuinka paljon tahtoisikin sitä" avasin suuni ja sain mustiin pukeutuneen joukon huomion. "Kuka antoi luvan puuttua muiden asioihin? Huolehdi omista asioistasi" yksi jengiläisistä sylki maahan. "Oi anteeksi, että puutuin tähän. Olisi vain pitänyt kävellä ohi välinpitämättömästi" sanoi.

"Eiks tää jo riittäis. Jatkakaa jokin muu kerta" kuulin Hoseokin äänen vierestäni. Hänen äänensä oli hieman epävarma. Vilkaisin maassa makaavaan uhriin ja tunnistin hänen  silmänsä. Olin nähnyt ne joskus ennen, mutta milloin? "Voi kun alkaa pelottaa. Lähdetään ennen kuin tapahtuu jotakin kamalaa. Me nähdään vielä" yksi heistä mulkaisi maassa makaavaa ja joukko lähti kuivasti nauraen paikalta.

"Hoseok ooksä kunnossa?" kysyin poikaystävältäni. "Olen, olen. Yoongi sä huolehdit liikaa. En ole enää yhdeksäntoista" tuo vastasi minulle vaivanloisen hymyn kera. "Ooksä kunnossa? Vuodat verta" käännyi loukatun puoleen. "Mmm" kuulin miehenalun mumisevan.

Katsoin häntä tarkemmin ja tajusin vihdoin kuka hän oli. Häntä en heti olisi halunnut tavata enää. "Shou" henkäisin. "Y-Yoongi" miehenalku änkytti. "Pitkästä aikaa. Mihin katosit tekojesi jälkeen?" kysyin. "Yhdysvaltoihin" Shou vastasi hiljaa.

"Katusin tekojani avan liikaa. Itsemurha oli useita kertoja mielessä. Kadun niitä edelleen. En ois saanu käyttää sua leluna. Olen oikeasti todella pahollani. Mä en ollu se, joka käski Kenjiron pahoinpidellä sua. Se teki sitä omasta tahdostaan ja laittoi aina syyt päälleni. Se puukotti mua selkään ja lähdin kauas pois Koreasta. Mietin useita kertoja mitä tekisin jos tapaisin sut. Nyt en osaa enää edes puolustaa itseäni ja tämä ei oli lähellekkään ensimmäinen kerta kun mua on hakattu" tuo sanoi.

"Hoseok onko sulla se ensiapupakkaus repussa?" kysyin. Tuo avasi reppunsa ja ojensi punaisen pussukan minulle. Etsin käsiini pumpulia puhdistusainetta ja laastareita. Tartuin Shouta leuasta ja katsoin häntä tarkemmin. Muutama haava siellä täällä. Puhdistin pahimmat haavat ja laitoin muutaman laastarin.

Takaumia alkoi vilistä kirkkaasti silmieni edessä. Muistot menneestä olivat jo hieman ajan kanssa sumeneet, mutta nyt ne alkoivat taas kirkastua. Aloin muistaa pienen pieniä yksityiskohtia, joita en halunnut muistaa.

"Hobi onks sulla vettä?" kysyin pojalta. "Pitäis olla" Hoseok etsi repustaan juomapullonsa. "Kiitos" sanoin. "Hyung onks sulla taas verensokeri tosi alhaalla?" tuo kysyi. "Lähetää" poika tarttui minua kädestä ja veti peräänsä. "Näit takaumia" Hoseok pysähtyi eteeni. "Luet mua kuin kirjaa" sanoin.

Löysimme etsimämme ravintolan ja vietimme aivan ihanan illan. Poika oli aivan puhki poikki pitkän päivän ansiosta ja vaivuimme unille heti sänkyyn päästyämme. Hoseok asui nykyään luonani.