Promise/Sope

osa viisitoista

Seokjinin nk
Laskin kauppakassit pöydälle ja aloin purkaus hommiin. Namjoon tuli avukseni. Olin ihastunut häneen suorastaan rakastunut. Ystäväni tiesivät sen hyvin ja tänäänkin he olivat jauhanneet siitä mitä minun pitäisi tehdä asian eteen.

Ei, se ei ollut sattumaa, että suurummaksi osin paikkani oli, joka luokassa hänen vieressään. Olin suunnitellut sen, olin keskustellut opettajien kanssa. Yleensä en käyttänyt hyödyksi sitä, että olin yksi parhaista oppilaista, mutta tällä kertaa päätin käyttää sitä hyötynä. Kun kerta Namjoon ei ollut kovin hyvä oppilas ehdotin opettajille, että olisin hyödyksi jos saisin olla hänen vieressään ja katsoa hänen peräänsä.

Tiesin ettei pojalla mennyt kovin hyvin koulun tai kodin kanssa. Osasin lukea toisten ihmisten silmistään heidän tunteensa. Olin varmasti perinyt sen kyvyn äidiltäni. Äitini tiesi homoudestanin enen kuin olin edes kertonut asiasta joten minun ei oikeastaan tarvinnut pitää mitään kovin suurta shouta perheelleni kyseisestä asiasta. Minä olin ollut homo poika pienestä pitäen.

"Pystynkö mä olee mitenkään avuksi?" Namjoon kysyi kun olin siirtynyt ruoan valmistukseen. "Voitko leikata kasviksia ilman, että satutat itseäsi?" kysyin. "Voin, en mä niin avuton ole" tuo tuhahti. Saimme ruoan valmiiksi ja istuimme pöytään.

"Miksköhän ne opet laittoi meijät vierekkäisille paikoille kaikkialla" tuo mietti. "Empä tiedä" sanoin. Huomasin äänestäni hyvin että valehtelin, mutta toivoin todella ettei hän huomaisi. "Olet surkea valehtelemaan. Mitä teidät?" Namjoon kysyi. Tietenkin hän huomasi. "Totta niin olen. Suunnittelin sen" sanoin.

"Suunnittelin minkä?" tuo kysyi. "No sen paikkojen vaihdon. Käytin apuna mun asemaa ja sain ylipuhuttua opettajat" kerroin. "Vain sen takia, että pääset ihastuksesi viereen" Namjoon naurahti kysyvästi. "Mmm ja oon huomannut sen, että sä melkein aina piiloudut huppusi alle ja itket. Ja niin sä tänäänkin teit" sanoin. "Noh aika taitava temppu" tuo mumisi. "Ooksä okei sen kanssa?" varmistin. "Olen, olen" poika mumisi.

Jatkoimme parityön tekoa. Päivä alkoi kääntyä illan puoleen. Maoin sohvalla Namjoonin olessa puhelimessaan. Näin hänen silmistänsä, että hän oli hieman iloinen uutesesta, jonka kuuli. Tuo laski puhelimensa sohvapöydälle ja istui itsekkin sohvalle.

"Ei tainnut ainakaan olla huutoa" sanoin. "Mmm, ei. Isä on ihan okei sen kanssa, että en oo hetero, mutta äiti taas... ei ollenkaan" Namjoon sanoi. "Onks sulla sitten huonammat välit sun äidin kanssa?" kysyin. "On. Se on vaan aina huutanu mulle siitä kuinka paska poika mä oon. Ainoo syy miksi se haluaa, että hankkisin tyttöystävän on, että se pääsis musta eroon" tuo kertoi.

"Mikä vika poikaystävässä sitten on? Ei me jätkät nyt niin sikoja olla" sanoin hieman huvittuneeseen sävyyn. "En tiedä, ehkä se on vaan ihan hemmetin homo vastainen" poika naurahti.

"Oonks ihastunu johonkuhun?" kysyin. "En kai menny taas liian yksityiseen kysymykseen?" varmistin sillä tuo pysyi hiljaa. "Mmm olenhan minä" Namjoon vastasi. "Hei älä nyt näin hiljaiseksi muutu" poika naurahti ja sai katseeni häneen. "Aloit selvästi miettimään kuka tämä henkilö nyt on mihin olen silmäni iskenyt. Etkö ollenkaan ajatellut, että sehän voisi olla sinä itse" tuo jatkoi.

"Mitä, oikeesti?" kysyin. "Mmm, oikeasti. Iskin silmäni suhun jo kuudennella kun tulit mun luokalle" Namjoon kertoi. Katsoin häntä silmät suurina. "Haluuksä jäädä tänne yöksi?" hän kysyi. Nyökytin päätäni sillä en saanut sanan sanaa suustani. "Suloinen" tuo hymähti.

_

Kello ylitti puolen yön. Makasin Namjoonin kainalossa katsoen jotakin elokuvaan kun kuulimme oven avautuvan. "Eiks sun vanhempien pitänyt tulla vasta sunnuntaina?" kysyin pojalta. "Piti" tuo vastasi.

"Isä eikö sun pitänyt tulla vasta sunnuntaina?" Namjoon kysyi mieheltä, joka oli löytänyt tiensä olohuoneeseen. "Tulin tarkistamaan ettet ole nääntynyt nälkään täällä. Lähden heti aamulla" mies sanoi.

"Kuka hän on? Poikaystäväsi?" pojan isä huomasi minut. "Älä pliis kerro mitään äidille. Se tappaa mut jos saa tietää" Namjoon pyysi. "En kerro Joon, mutta en voi luvata, että tämä pysyisi kauaa salassa. Tunnet äitisi, jos hän haluaa saada totuuden selville niin hän tekee kaikkensa saadakseen sen esille" mies sanoi. "Se on tehnyt mulle jo kaikkea, ettei se niin paljoa haittaa, mutta mä en haluu et Jinille tapahtuu mitään" tuo sanoi.

"Etkai vain kokannut?" mies kysyi yhtäkkiä. "En, Jin kokkasi" Namjoon vastasi. "No hyvä. Menkää joskus nukkumaan" mies katosi huoneeseensa. "Mennää mun huoneeseen" Namjoon sanoi. Rojahdimme sängylle ja kömmin pojan viereen.

"Pidetään tätä niin kauan salassa kun voidaan" tuo sanoi. "Jos me mennään meille, siellä on mahdotonta pitää salassa" sanoin. "Oliks siihen joku syy miks me ei voitu mennä teil?" Joon kysyi. "Oli, äiti olis leimannu sut heti mun poikaystäväväksi, niin kävi kaikkien mun kavereiden kanssa ja kyllä sille sun äidillekkin pitää enemmin kuin myöhään kertoa" sanoin. "Anna mullle noin kuukaisi aikaa" tuo halasi minua. "Niin kauan kun tarvitset" halasin poikaa takaisin.

Nykyhetki

Hoseokin nk
"Kuinka kauan te sitten piditte teijän suhdetta salassa?" kysyin. "Noin puoltoista kuukautta. Siinä kohtaa mun äiti oli alkanu ihmetettelee miten mun numerot lähti kauheeseen nousuun ja se mietti myös missä vietin aikaani kun mua ei näkynyt kotona" Namjoon kertoi.

"Oikeastaan meijän oli tarkoitus pitää salaisuutta yllä kaksi kuukautta, mutta Joonin äiti näki meijät yhtenä päivänä kahvilassa opiskelemassa. Se oli tosi ihmeissään kun näki, että poikansa oikeasti opiskeli ja alkoi vähän leppyä. Nykypäivänä me ollaan todella hyvissä väleissä" Seokjin kertoi.

"Ja syy siihen miksi äitini käyttäytyi niin kylmästi oli, että hän oli todella väsynyt kaikkiin töihin kotona sekä töissä ja stressaantunut, sillä mun arvoranat oli mitä oli. Se tarvitsi vain enemmän rakakkautta ja lepoa" Joon lisäsi.

"Ja mitä opimme tästä. Ihminen voi muuttua jos hänelle vain antaa aikaa ja mahdollisuuden" Kookie totesi. "Hyvä havainto" sanoin.

_

"Mitään eilistä ei ollut" Yoongi henkäisi yhtäkkiä samalla herättäen minut. Olin melkein unessa. "Huh" äänähdin. "Herätit mut" Taehyung murahti ja sulki silmänsä saman tien. "Mistä sä nyt puhut?" kysyin hieroen silmiäni. Mietin kaikkea mihin lause voisi viitata ja vihdoin keksin. "Aa se painajainen vai?" kysyin. "Niin, se oli edelleen sitä samaa päivään milloin mut kidnapattiin eikä ne ollu tehny mulle vielä mitään. Ne vaan yritti pelotella mua niillä sanoilla uskoisin" poikaystäväni sanoi.

"Onks tää nyt joku sellanen uni, joka tulee toteutumaan tulevaisuudessa?" Namjoon kysyi ja Yoongi nyökkäsi. "Sä tuut sitte varmaan nukutetuksi jollain tapaa ja sit sut heivataan jonnekkin. Tiiäksä paikkaa, päivää tai tekijää?" Joon kysyi. "En tiedä, mutta jos oikein muistan siellä haisi bensalle ja siellä oli tunkkainen ilma" Yoongi kertoi.

"Kuulostaa yhdeltä aika läheiseltä hajottamo-korjaamolta. Siellä enimmäkseen hajotetaan ja kunnostetaan autoja, mutta oon kuullu, että siellä tapahtuu myös jotain hämärää touhua lähinnä vain siinä yhteydessä rakennuksessa" Namjoon sanoi.

"Aah mua väsyttää" mumisin. "Nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan. Kolmikko vierashuone on teidän ja Jin ja Namjoon odottakaa hetki kun teen tästä sohvasta sängyn" poikaystäväni sanoi. Tuo teki sohvasta pedin kaksikolle ja menimme hänen kanssaan makuuhuoneeseen. Rojahdin sängylle ja vaivuin heti sikeään uneen.