Promise/Sope

osa kuusitoista

Yoongin nk

"Sun ei tarvitse tehdä tätä"

"Yoongi ei ole tehnyt sulle mitään"

"Miten hyödyt tästä?"

"Lopeta hyvän sään aikaan"

"Päästä se vapaaksi"

"Oikeasti, Kenjiro"

_

"Herätys unikeko. Ei koko päivää voi nukkua" Hoseok herätti minut. Kenen ääni tuo juuri oli ollut unessani? Shoun? Kenjiro on varmasti painajaiseni pää tekijä. "Nukuitko hyvin?" tuo kysyi. "Mmm" mumisin. "Tuu vähitellen keittiöön. Jin ja Joon tekee parasta aikaa aamiaista" poikaystäväni suuteli otsaani ja katosi huoneesta.

Kömmin sängystä pudoten lattialle ja laahustin väsyneesti keittiöön. "Huomenta" Seokjin sanoi Taen kattaessa pöytää. "Huomenta" sanoin aamuäänelläni ja istuiduin pöydän ääreen. Jimin pelasi Nintendo Switchillä Kookien kanssa ja muut teki mitä sattui. "Valmista" Jin huikkasi ja tarjoili pöytään vaikka ja mitä.

Tänään oli siis tiistai ja perjantaina olikin jo aika suuri päivä, kosisin tuota ihanaa poikaystävääni. Olen aivan varma siitä ettei hän aavistaisi yhtikäs mitään.

"Hyung, äiti soitti noin tunti sitten ja kerto, että Haneulilla on kauhea ikävä sua. Se tais tykästyä suhun oikein kunnolla" Hoseok kertoi. "No varmaan sit pitää mennä joku päivä käymään siellä" sanoin. "Saanks mä kysyy kuka Haneul on?" Jungkook kysyi lapaten riisiä suuhunsa. "Kolme-vuotias tyttö orpokodilta. Sillä on muuten synttärit kuukauden kuluttua" Hoseok vastasi.

"Asiasta toiseen. Hobi mites sen debyytti albumin kanssa menee? Ootteko ajallaa?" Seokjin kysyi. "Olla aivan ajallaan ja kaikki on sujunut hyvin" Hoseok kertoi. "Niihin perjantain treeneihin liittyen. Me saatetaan sit tulla ihan hieman myöhässä" Taehyung sanoi. "Okei" punatukkainen sanoi.

_

Olin löytänyt Shoun numeron puhelimeni syvyyksistä ja sopinut tapaamisen hänen kanssaan. Saavuin läheiseen kahvilaan, tilasin kaksi kahvia ja istuin nurkka pöytään.  Hetken odotuksen jälkeen mies saapui paikalle. "Anteeksi kun kesti. Lähtemisestä ei tullut mitään" tuo pahoitteli ja istui minua vastapäätä. "Eipä mitää. Itsekkin tulin vasta" sanoin.

"Oliko sulla jotain asiaa kun kerta pyysit mut tänne?" Shou kysyi. "Sä viimeksi varoitit Kenjirosta niin tiedäksä jotain mitä sillä nyt on mielessä" menin suoraan asiaan. "Se miettii mitä se tekee sulle. Varmaan kidnappaa ja tekee jotain ei kovin mukavaa apureidensa avulla" tuo puhui.

"Mistä tiedät? Oletko säkin sen joku apuri?" kysyin. "Äh en....Oon sen vanki. Kuukaus sen jälkeen kun palasin Koreaan Kenjiro löys mut ja käytti mua avuksi eritapauksiin. Usein mun pitää kuljettaa aisioita eri paikkoihin saada turpaani ja joku rahasumma" Shou kertoi vaivaan tuneesti. "Arvasin" mumisin hiljaa itsekseni.

"Miten voin luottaa, että todella puhut totta? Jos kerta olet heidän vanki miten pääsit tänne?" kysyin. "En tiedä miten voit luottaa, mutta mulla on viikossa aina kaksi tuntia vapaata eloa. Usein oon yrittänyt paeta näillä tunneilla mutten ole onnistunut. Ensimmäisenä kertana kun tapasit mut ne oli Kenjiro apureita jotka hakkasivat mua kun olin yrittänyt karata" tuo sanoi.

"Missä päämaja sijaitee?" kysyin. "Yhdessä läheisessä hajottamo rakennuksessa" mies vastasi. "Haiseeko siellä bensa ja onko se ilma tunkkainen?" jatkoin. "Mmm, joo, mutta miksi kysyt?" Shou ihmetteli. Namjoon oli siis arvannut oikein. "Haastava selittää, mutta näin tilanteen tulevasta painajaisessani kun mut siis kidnapattiin. Ja nyt sain lisätodisteita, että Kenjiro on sen takaa" kerroin erittäin epäymmärrättevästi. "Siis mitä? Näit tulevaisuuteen?" Shou kysyi hämillään ja nyökkäsin.

"Tarviin sun apua jos kerta oot päivittäin siellä. Mä tartten tietoon minä päivänä se tapahtuu ja suunnilleen mihin aikaan. Heti kun teidät ilmotat mulle, että voin suojella itseäni parhain mukaan" sanoin. "Okei autan jos yrität keksiä tavan jolla pääsen sieltä pois. Ois kiva aloittaa jokin hieman parempi elämä" tuo sanoi. "Omistan nykyään ihan ystäviä jotka tietää asiasta niin ne tulee apuun soittaen poliisit sinä päivänä niin uskon, että pääset pois sieltä. Muista luotan suhun" join kahviani. "Lupaan etten petä luottamustasi" mies sanoi.

"Hyung" pirteä ääni kuului yhtäkkiä. "Hoseok" huomasin punatukkaisen. "Tuli tylsää kun muut lähti joten päätin tulla tänne. Saitko mitään tietoosi?" tuo liittyi seuraamme. "Mmm, joo. Kenjiro on sen takaa ja paikka on se josta Namjoon puhui ja Shou on apunamme" kerroin hänelle.

"Shou miten oot meidän apuna?" Hoseok kysyi. "Oon siellä kyseisessä paikassa vankina ja työläisenä joten yritän auttaa saamalla tietoa ja haluan sieltä pois" Shou selitti poikaystävälleni. Ojensin hänelle kahvin lopun jonka punatukkainen joi hetkessä.

"Missä suhteessa te olette?" mies kysyi. "Seurustellaan" sanoin lyhyesti. "Kuinka suuri ikäero teillä on?" hän jatkoi kysymyksiensä levittelyä. "Neljä vuotta" poikaystäväni sanoi. "Kuinka kauan?" Shou jatkoi ja jatkoi. "Kolmisen vuotta" sanoin. En edes tiennyt miksi vastasin hänen kysymyksiinsä. "Seuraavaksi varmaan kysyisit, että olenko Hyungin jokin pelastaja tai jotain sitä rataa niin perjaatteessa olen" Hoseok sanoi lukien Shoun ajatukset.

"No mulla alkaa loppua aika enkä ajatellut taas saada köniini niin lähden tästä. Otan yhteyttä jos saan jotain selville" mies laittoi setelin pöytään ja lähti. "Se osas antaa oikean summan" sanoin ja sulloin rahat taskuuni. "Lähetään kotiin. Haluun kuumaa kaakaota ja paljon haleja" poikaystäväni sanoi. "Tietenkin rakas" sanoin ja lähdimme kotiin.

Tein Hoseokille kaakaota ja etsin kaapista suklaata. Kömmin sohvalle lämpimän viltin alle nostaen punatukkaisen syliisi halaten häntä. "Suklaata" tuo sanoi innoissaan. "Olet ihana" hän käpertyi avan kiinni minuun. "Sinä ihanempi" suutelin tuota varastaen siemausen hänen juomastaan.