Promise/Sope

osa viisi

Hoseokin nk
Kirkkaan auringonpaisteen ansiosta jouduin avaamaan silmäni. Olin odottanut, että olisin pariin otteeseen yön aika herännyt vanhemman huutoon, mutta mies oli nukkunut koko yön rauhallisesti. Huomasin kyyneleiden valuvan vanhemman polkelle. Näkikö hän kuitenkin painajaista?

Yoongi heräsi ja pyyhki kyyneleensä. Hän katsoi seinällä olevaa maalausta sanattomana. "Ooksä kunnossa?" kysyin hiljaa. "Mmm" tuo mumisi. "Näiksä painajaista?" kysyin. "En, unta" tuo sanoi. "Miks sä sitten itkit?" en tiennyt kannattiko minun kysyä tuota. "Se oli muisto menneestä. Siitä hyvästä ajasta. Ennen..." mies keskeytti lauseensa kyyneleet silmissä. "Ennen mitä?" kysyin hiljaa. "Ennen äitini kuolemaa" Yoongi hautasi kasvonsa käsiinsä. "Anteeks. Oon pahoillani" sanoin.

"Sattuuks sun selkään vielä paljon?" tuo kysyi hetken kuluttua. "Sattuu muttei yhtä paljon kuin eilen" vastasin. "Nälkä" mumisin. "Keittiössä on ruokaa" Yoongi sanoi ja nousi sohvalta. Olin nousemassa kun huomasin, että selkääni sattui aivan toivottamasti. "Au" voihkaisin. "Ja ei muka niin paljoa satu" mies tuhahti.

Yoongi viipyi hetken keittiössä ja toi minulle jotakin syötävää. "Kiitos" sanoin. Mitään sanomatta tuo vain otti käsiinsä kaukosäätimen ja alkoi katsoa jotain ohjelmaa. Pystyin kuitenkin hieman nousta ja sain puhelimeni käsiini. Olin unohtanut kokonaan, että minunhan piti mennä tänään kaupungille kolmen kaverini kanssa.

"Seuraavaksi varmaan kysyt, että saatko tuoda kaverisi tänne ja vastaus on, että et saa" mies luki ajatukseni.
"Luit mun ajatukset" tuhahdin. "Nyt joudut pettymään sillä en osaa olla ihmisten lähellä" Yoongi sanoi. "Miten sä sit pystyt olemaan mun kanssa?" kysyin. "En oikein itsekkään tiedä. Ehkä oot erilainen kuin muut" tuo vastasi.

Katsahdin ensin kohti miestä ja sitten kohti televisiota nähdäkseni mitä hän katsoi. Sain kylmätväreet kyseisestä ohjelmasta. Miten tuo mies pystyi edes katsomaan tuota? Yoongi naurahti reaktiolleni. Miten hän huomasi kaiken?

"Joku soittaa sulle" huomasin vanhemman puhelimen tärisevän ja ojensin sen Yoongille. Yoongi yllättyi soittajasta. Hän nousi sohvalta ja lähti huoneeseensa. Etsin kaukosäätimen, vahdoin nopeasti kanavaa ja ajauduin syvälle ajatuksiini.

"Oliko niin kamala ohjelma?" Yoongi naurahti haikeasti tullessan takaisin. "Oli" mumisin. "Lähen kahdelta ja muutin mieleni, voit pyytää kaveris tänne jos haluat" tuo sanoi. "Oikeesti?" varmistin kuulemani. "Kuulit aivan hyvin. Yksi ehto on kuitenkin, että ette mene mun huoneeseen" mies sanoi. "Vaikka niitä on kolme?" kysyin. "Ei mua suorastaan edes kiinnosta. Ei täällä paljoa rikottavaa ole" tuo istui sohvalle.

_

Kaverini tulivat ja Yoongi lähti. "Miks ei olla vain sun luona tai menty sinne kaupungille?" Taehyung kysyi, sillä en ollut jaksanut kertoa heille syitä puhelimitse. "Koska tuskin pystyn nousemaan tästä sohvalta selkäni takia" vastasin. "Mitä sulle kävi? Piditkö vähän villin yön ton miehen kanssa?" Jimin kysyi virnistäen. "Ei, ei meidän välillä oo mitään sellaista. Hän on mun työkaveri. Miten tän selittäisi. Mua lyötiin lasipullola kun suojelin Yoongia" kerroin. "Eli toi äsköinen mies oli Yoongi tää on sen kämppä?" Jungkook osasi käyttää päätään. "Miten se uskalsi jättää meijät nelistään?" Jimin ihmetteli. "Jaa'a" mumisin.

Jimin, Taehyung ja Jungkook olivat hyviä ystäviäni. He kulkivat oikeastaan joka paikkaan kolmisin. Harrastin tanssia heidän kanssaan. He olivat vuoden minua nuorempia. Olen oikeasti varma, että heidän välillään on jotain suurempaa kuin vain ystävyyttä.

Tilasimme ruokaa ja keskustelimme ties mistä useiden tuntien ajan. Aloin jo hieman huolestua mihin Yoongi oli lähtenyt. Pian mies tulikin takaisin. Hänelle ei onneksi oltu tehty mitää. Näin kuitenkin hänen punaisista silmistään, että hän oli itkenyt ja paljon. Yoongi käveli hiljaa huoneeseensa. "Mä tuun kohta takas" otin tukea Jiministä ja lähdin Yoongin huoneeseen.

"Voinko tulla?" avasin oven. Mies nyökytti päätään. Astuin sisään ja suljin oven perässäni. "Ooksä kunnossa? Näin sun punaiset silmät" kysyin. "Oon" tuo vastasi. "Mihin menit?" kysyin. "Sairaalaan korjaamaan välit isän kanssa" Yoongi vastasi. "Mmm" mumisin. "Miten sul meni noiden kolmen kaa?" tuo kysyi. "Hyvin. Kyselivät kyllä aika paljon susta, mutta yritin kierrellä ne kysymykset" sanoin. "No hyvä" mies mumisi.

"Ooks oikeesti kunnossa?" kysyin. Yoongi pudisti päätään. "Sä oot huolissas sun isän kunnosta?" arvelin. "Mmm" Yoongi mumisi ja veti minut yllättäen halaukseen. Tunsin paitani kostuvan vanhemman kyynelistä. "Pysy hetki tässä" tuo sanoi hiljaa. Kiedoin käteni miehen ympärille. Muutama hetki kului ja Yoongi oli onnistunut nukahtaman käsiini. Päästin miehestä irti, asetin hänet makaamaan sängylle ja poistuin huoneesta.

"Meijän pitäis lähtee" Taehyung sanoi. "No nähää sit treeneissä, ootte tärkeintä" hyvästelin kaverini. Istahdin keittiön pöydän ääreen miettimään Yoongin huoneen seinillä olevia tekstejä. Yhdellä seinällä luki teksi I feel like I'm dead but breathing ja toisella Yeah, fuck, I live beacause I can't die. Miksi hänen seinillään luki jotakin sellaista? Luultavasti yksin olo ja menneisyys olivat rikkoneet hänet.

Kuulin huutoa. Yoongi näki taas painajaista. Herätin miehen painajaisesta. Kyynel putous laukesi hänen silmilleen ja vedin hänet halaukseeni. "Voiks sä nukkua mun vierellä tän yön?" Yoongi kysyi olemattomalla äänellä. Kömmin miehen viereen, laitoin käteni hänen ympärilleen ja laskin pääni hänen rintakehää vasten. Hänen lämmössään nukahdin aivan sekunneissa.