Promise/Sope

osa seitsemäntoista

Yoongin nk
Perjantai oli vihdoin saapunut. Hoseok oli lähtenyt lukuisiin palavereihinsa eikä ollenkaan tiennyt tulevasta. Olin itse matkatkalla hakemaan Seokjiniä, sillä menisimme hankkimaan viimeiset tarvikkeet illempaa varten. Sain Jinin kyytiini ja lähdimme kaupoille.

Kuulimme tyttöporukan juttelevan jostan mielenkiintoisesta asiasta. "Hei, otteko kuulleet jo?" yksi heistä hihkaisi. "Mitä? Mistä?" blondi kysyi. "Siitä tulevasta räppäristä. Kaikki puhuu siitä, että se on niin komea ja, että se olisi hyvä tanssia" keskustelun aloittanut jatkoi. "Ai Jhope. Se depytoi ihan pian. Me ei voida missata sitä" brunette hihkui. "Ei niin. Seurusteleekohan se?" blondi mietti.

"En kyllä yhtään tiedä onko Hoseok jossain suhteessa" Jin naurahti kuskaten. "Juu en minäkään. Ei kukaan ainakaan kosi häntä tänään" naurahdin itsekkin ja jatkoimme ostoksiamme.

_

Olimme aloittaneet hommat tanssisalilla ensin kaksin ja sitten kolmokko oli tullut apuumme heidän koulunsa loputtua ja Namjoon oli myös paikalla. "Hobi ei niin tuu selviimään ilman kyyneleitä" Jimin sanoi lukien lappuja, joita olin viime illalla kirjoitellut. "Ne taitaa siis olla ihan siedettäviä?" avelin. "Kaukana sidettävästä. Romanttisia ja suloisia. Hobi tulee niin rakastamaan tätä yllätystä" Jimin vastasi. "Se on kyllä todella onnekas kun sillä on sut" Jin sanoi.

"Auttaisko joku näitten kukkien kanssa?" Jungkook kysyi. "Tietenkin" riensin hänen luokseen. "Saanks mä nähä sen sormuksen? Kun oon ainoo, joka ei ole nähnyt sitä" Kookie kysyi. "Dawonkaan ei ole nähnyt sitä, mutta siis saat nähdä" sanoin auttaen häntä kukkien kanssa. "Milloin se nainen muuten tulee?" Tae kysyi. "Puolisen tunnin päästä, uskoisin" ja kun olin sen sanonut;

"Joko minua kaivattiin" Hoseokin sisko ilmestyi. "Hieno ajoitus" Namjoon naurahti. "Yoongi nyt tulet antamaa halin minulle" Dawon avasi kätensä odottaen haliaan minulta. Laskin kukat käsistäni ja menin halaamaan häntä. "Onks Jinyoung tulossa?" kysyin kun nainen vihdoin päästi minusta irti. Jinyoung on siis Dawonin uusi poikaysyävä. "Juu kun työt loppuu niin kuin meidän vanhemmatkin" tuo vastasi ja meni Seokjinin avuksi.

"Jännittääkö?" Namjoon kysyi. "Ehkä hieman" sanoin miehelle kun puhelimeni alkoi soimaan. Olisi enää tunti siihen kun Hoseok tulisi.

"Moi, Shou" vastasin puheluun.

"Moi. Soitinko huonoon aikaan?" tuo kysyi.

"Ehkä hieman, mutta mitä asiaa oli? Saitko tietää jotain?" kyselin.

"Juu sain. Se tapahtuu tasan viikon päästä. Varoitan sua oikeasti. Ne ei ole helppo oo päihittää. Se ja sen joukot ovat vaarallisia" mies sanoi.

"Saanko mä nähä siis sen sormuksen?" kuulin Kookien kysyvän ja käänsin katseeni häneen. "Kookie ole hiljaa. Yoongi on puhelimessa" Jin sanoi nuoremmalle.

"Mikäs siellä on menellään? Sormus? Etkai vain...?" Shou kysyi puhelun toisen puolen.

"Oikein arvasit. Kosin Häntä" sanoin.

"No onnea siihen ja jos suot minun pätäisi kiiruhtaa keikka paikalle. Haluasin niin päästä sinne kuulemaan myöntävät sanat, mutta täällä vankina ollaan" mies sanoi.

"Yritä vielä pysytellä hengissä ensi viikkoon, lopetan" sanoin.

"Kuka?" Dawon kysyi. "Shou" vastasin. "Eli se siis tapahtuu ensi viikolla" Namjoon totesi kysyvään sävyyn. "Kyllä, tasan viikon päästä" otin käsiini sen mistä Jungkook oli koko ajan puhunut. "Vau se on toodella kaunis" brunette sanoi. "Mistä te siis puhutte? Onko minulta mennyy jokin ihan ohi? Mikä tapahtuu?" Hoseokin sisko jakeli kysymyksiä. "Mut kidnapataan, mutta ei puhuta nyt siitä nyt on jotain hieman tärkeämpää" selitin ja siirryin asiasta toiseen.

Hoseokin nk

Pääsin vihdoin kotiin. Keitin kahvia ja heitin itseni sohvalle. Päätin ottaa pienet nokoset ennen illemman treenejä.

Heräsin hämärtyneeseen huoneeseen. Mietin hieman miksi Yoongi ei ollut vielä kotona, mutta jättin asian sikseen. Pistin kahvikuppini pesukoneeseen ja pakkasin treenikassiini. Heitin kassiini vaihtovaatteet ja päälle laitoin addut ja löysän valkoisen paidan. Kävin kahvilan kautta hakemassa lisää kahvia ja ajelin treenejä kohti.

Rakennuksen pihassa ei ollut kolmikon autoja. No hehän sanoivat tulevansa hieman myöhässä. Heitin pahvimukin roskikseen. Sali oli pimeenä. Kun astuin huoneeseen kauniit valot syttyivät itsellään ja näyttivät muodonmuutoksen saaneen huoneen kuvineen ja kukkineen. Osat kuvista olivat minusta ja loput minusta ja Hyungista. Kuvien läheisyyteen oltiin kirjoitettu suloisia tekstejä mitkä Yoongi oli selvästi kirjoittanut. Silmäni kostuivat lukiessani niitä. Mistä hyvästä tämä oltiin tehty?

Kun olin lukenut kaikki tekstit kännyin umpäri ja Yoongi oli ilmestynyt eteeni. Halasin häntä kyyneleet silmissä. "Oot niin ihana" sanoin. "Sinä se ihana olet" tuo sanoi. "Rakastan sua" Yoongi suuteli minua. "Minäkin rakastan sinua" sanoin. "Lupasit ettet petä luottamustani etkä koskaan pettänyt sitä ja tiedän että tulet edelleen pitämään lupauksesi. Opetit minulle mitä rakkaus todella on ja miten rakastaa. Nämä viimeiset vuodet ovat olleet ihania ja toivon tulevienkin olevan. Haluan viettää loppu elämäni kanssasi" Yoingi polvistui eteeni.

"Olet maailmani, prissini. Menetkö kanssani naimisiin?" tuo paljasti kauniin timatti sormuksen. "Kyllä, tietenkin" itkin kun hän laittoi sormuksen sormeeni. "Se on kaunis" ihailin sormusta ja halasin häntä. "Hobi sanoi kyllä" kuulin Jiminin huutavan. Huoneeseen olivat kerääntyneet kaverini ja perheeni. He jokainen tulivat halaamaan minus vuorollaan. En voisi olla onnellisempi.