Promise/Sope

osa kolme

Yoongin nk
Putosin sohvalta. Olin taas nähnyt ainoastaan sydäntä särkeviä painajaisia. Kuulin puheensorianaa huoneen ulkopuolelta. Nousin väsyneesti  lattialta ja lähdi ulos huoneesta.

Kenjiro keskusteli pöydän ääressä tyttöystävänsä kanssa. "Huomenta" Dawon sanoi huomatessaan minut. "Huomenta" mumisin kävellessäni kohti jääkaappia. Otin jääkaapista jotakin syötävän näköistä ja istuin virheellisesti pöydän ääreen.

"Huomenta lil meow meow~" Kenjiro virnisti. "Turpa umpeen sulla ei oo mitään oikeutta kutsua mua sillä nimellä!" ärähdin. Aikoja sitten hänellä ja ex poikaystävälläni oli tapana kutsua minua kyseisellä nimellä härnätäkseen minua. "Tunnetteko te toisenne?" Hoseokin sisko kysyi. "Kyllä" naisen poikaystävä sanoi. "Tavallaan" mumisin.

"Muuten Hoseok halus, että annan tämän sulle" Dawon antoi käsiini rusehtavan paperikassin. "Mikä tää on?" kysyin. "Älä minulta kysy. Avaa ja katso" nainen vastasi. Avasin paperikassin, jonka sisältä löytyi tyylikkään näköinen takki, musta huppari ja pieni lappu jossa luki "Happy Birthday Hyung". Takki oli myös jollain ihmeen kaupalla aivan oikeaa kokoa.

"Missä se poika muuten edes on?" kysyin. "Tanssitreeneissä, tulee suoraan töihin" Dawon sanoi. "Ootteks te tänäänkin kaksin?" nainen kysyi. "Itseasiassa ei olla, tänään aloittaa kaksi harjotteliaa" vastasin ja söin aamiaiseni loppuun.

"Mitä teet työksesi lil meow meow~" Kerjiro avasi suunsa. "Enkö sanonut jo ettet kutsu mua sillä nimellä" paiskasin nyrkkini pöytään. "Älä huuda mun Kenjirolle" Dawon suojeli aivan ihanaa poikaystäväänsä. "Voi anteeksi, että huusin poikaystävällesi" aloin hermostua ja tunsin silmieni kostuvan vaikken sitä itselleni myöntänyt.

"Nyt saatte kertoa mitä teidän välillänne on ja miten tunnette toisenne" nainen korotti ääntään. "Tunnettiin seitsemän vuotta sitten ja sit aika muutti asioita ja siinä se sitten onkin" kerroin. "Mitä tapahtui?" Dawon kysyi. "Kysy tuolta saastaiselta paskalta" karjaisin, otin mukaani takin, jonka sain lahjaksi ja lähdin talosta ulos.

_

Avasin urheiluliikken oven ja lysähdin maahan kostunein silmin. En olisi saanut huutaa pojan siskolle, joka ei ollut tehnyt oikeastaan mitään väärää. Nousin lattialta ja astelin takahuoneeseen, sillä kellokin oli vasta kymmenen. Liikkeen ovet aukeavat aina kahdeltatoista ja sulkeutuvat kuudelta. Sunnuntaisin paikka ei ole edes auki.

Tunti kului ja poika ilmestyi takahuoneelle. "Moi" Hoseok tervehti. "Kiitti takista" mumisin. "Kaikki kunnosssa?" tuo kysyi. "Huusin sun siskolle" mumisin. "Hyung...miksi?" Hoseok kysyi. "Suutuin sen mahtavalle poikaystävälle, sori" mumisin. "Ei sit mitää" poika istahti penkille. "En tiedä mitä teidän välillä on enkä aio puuttua, mutta suutun Kenjirolle aina niin ei oo mitenkään uutta sitten" Hoseok sanoi.

"Mistä tiesit mun koon?" kysyin. "Arvasin vain" tuo hymyili. "Hyvin arvioitu" hymähdin. "Hei mähän sain sut hymyilemään" poijan kasvot loistivat. "Niin taisit. Se on taito saada mut hymyilemään" sanoin.

Tajusin vasta nyt sen, että Hoseok oli tämän kuluneen viikon aikana saanut minut monesti hymyilemään. Siitä oli oikesti aikaa kun joku oli onnistunut siinä. En tiedä mitä tuo hymyilevä poika oli tehnyt minulle, mutta hän oli muuttanut minua jollakin tapaa. Voisinko jopa luotta tuohon punapäähän? Voisinko kerrankin luotta johokuhun? Olisiko minulla mahdollisuus siihen?

"Yoongi kuunteleksä mua?" pojan sanat palauttivat minut ajatuksistani nykyhetkeen. "Aa, sori" mumisin. "Vosiks mä viedä sut kahville töiden jälkeen kun on kerta sun synttärit?" Hoseokin silmät loistivat sokaisevasti. Miten olisin voinut tuolle sanoa vastaan? Eikä minulla edes ollut mitään suurenpia suunnitelmia päivälle, joten nyökkäsin pojalle vastaukseksi. 

"Luotaksä muhun?" Hoseok kysyi yllättäen. "En osaa sanoa. En oo luottanu kehenkään sitten seitsemään vuoteen. Suhun mä voisin ehkä luottaa" mumisin. "Haluisin tietää syyn, mutta taidan olla oikessa kun arvelen, ettet luota muhun tarpeeksi, että voisit taikka haluaisit kertoa" poika sanoi. "Luotan suhun jos lupaat ettet petä mun luottamusta. Oon kokenut sen liian monta kertaa" sanoin. "En petä" pojan huulille löytyi taas se suloinen hymy.

Työpäivä kului ja harjoitteliat lähtivät. Hobi oli juuri sulkenut liikkeen ja minä taas olin hoitamassa lukuisia paperi hommia. Minusta tulisi muutaman päivän päästä paikan johtaja. Sain viimeiset merkit kirjoitettua ja lähdimme kohti jotakin kahvilaa.

Siitäkin oli oikeasti aikaa kun olin ollut jonkun kanssa kahvilla taikka syömässä. No enhän minä omistanut ystäviä moneen vuoteen. Yleensä syntymäpäiväni eivät olleet mitenkään kummoisia, kotona yksin olemista ja töiden tekoa.

_

Ovessa oleva kello kilisi pojan avatessa oven. "Lapsi" lempeä mies asteli kassalta luoksemme. "Käyt aivan liian harvoin" mies jatkoi. "Anteeks Jin, vähän on jäänyt kun töitä on löytynyt" Hoseok pahoitteli. "Namjoon lapsonen on löytänyt työpaikan" mies hihkaisi toiselle työntekijälle. "Onnittelut" Namjoon niminen sanoin töiden lomassa.

"Oi voi, keitäs täällä?" Jin kääntyi puoleeni. "Yoongi" sanoin hiljaa. "Olen Seokjin, Hoseokin hyvä ystävä mukava tutustua" mies esitteli itsensä. "Yoongilla on tänään synttärit" Hoseok sanoi. "Vai, että oikein syntymäpäivä. Istukaa vain pöytään haen jotakin herkullista" Seokjin sanoin. "Haluaisitteko juoda jotain?" mies kysyi vielä. "Ice Americano kelpais" sanoin. "Ja mä otan laten" poika sanoi.

Istuimme pöydän ääreen odottamaan juomiamme. "Saanks mä kysyä jotain?" Hoseok kysyi. "Kyllä, kai" vastasin. "Milloin ne painajaiset alko? poika kysyi. "Seitsemän vuotta sitten kun olin kuusitoista" vastasin. "Liittyyks niiden alkaminen jotenkin Kenjiroon?" Hoseok kysyi. "Kyllä" sanoin hiljaa. "Uskon ettet halua kertoa miksi ja miten" poika arveli ja oli aivan oikeassa. En luottanut häneen tarpeeksi kertoakseni menneydestäni.

"Tässä juomanne ja kakkupalat" Jin tuli tarjottimen kanssa. "Mites Taella, Jungkookiella ja Jiminillä menee?" Seokjin kysyi pojalta. "Sitä samaa, kolmestaan menevät minne vain" punapää vastasi. "Yoongi saanko kysyä kuinka paljon täytät?" mies kysyi minulta. "Kaksikymmentäkolme" vastasin. "Käytkö töissä?" Jin kysyi. "Oon samassa urheiluliikkeessä kun Hoseok. Kohta oon paikan johtaja" sanoin. "Kuulostaa mukavalta" mies sanoi.

Seokjin keskusteli vielä hetken kanssamme ja lähti takaisin töidensä pariin. Katsahdin puhelintani ja huomasin, että olin saanut viestin. Taloni remontti oli vihdon päättynyt ja pääsisin vihdoin kotiini. "Mun kämpän remotti on valmis" sanoin, johon poika nyökkäsi. "Saanks mä sun numeron?" Hoseok kysyi ja annoin pojalle numeroni. Huomasin myös erään toisen viestin, Kenjiro halusi tavasta minut heti. Hänellä ei varmasti ollut mitään hyvää mielessään.