Promise/Sope

osa neljätoista

Hoseokin nk
"Mä taidan siis olla ainut, jonka vanhemmat ei olleet kovin iloisia kun saivat tietää, että pidin pojista" Namjoon sanoi. "Minä olin yksi koulun parhaista ja Joon taan aivan vastakohta. Häntä kutsuttiin jääprinssiksi, sillä hän oli komea ja välinpitämätön" Jin kertoi.

Flashback

Namjoonin nk
"Taas tuli vitonen kokeesta. Avasitko edes koko kirjaa" äitini huusi. "Avasin" mumisin. Olin oikesti yrittänyt lukea kyseiseen kokeeseen, muttei se oikesti auttanut. Ei ne hemmetin asiat vain jääneet päähäni. Aina minulla oli sama ongelma, en osannut lukea kokeisiin. Joku tutori olisi varmaan iha kiva. "Kulta näin hänen lukevan" isä sanoi katsoen lätkää. Isä piti välillä puoliani, muttei aina uskaltanut olla äitiäni vastaan, sillä naisella on kakki valta.

"Etkö muuten ole vieläkään löytänyt sitä tyttöystävää?" nainen kysyi vaihtaen puheenaihetta. Hengitin syvään ja kirosin sisälläni vitut kaapeille. "En ole löytänyt enkä etsi. Mä tykkään pojista" mumisin. "Onko tämä jokin vitsi nyt?" äiti huusi ja pudistin päätäni. "No sehän on hyvä ei ainakaan tarvitse katsella tyttöystäväehdokkaita" isä sanoi. "Vai muka hyvä, ei lähellekkään. Kaikki pojat ovat pelkkiä sikoja. Ei tule kuuloonkaan. Kyytiä kouluun ei heru viikkoon. Lähde ettet myöhästy" nainen huusi.

Heitin repun selkääni ja pidättelin itkuani. Koulussa minut tunnettiin kylmäsydämmiseksi jääprinssiksi, mutta oikeasti olin helvetin suuri itkupilli. Lähdin juoksuun, sillä olihan minulla vain hetki aikaa. Koululle päästyäni jostain ihmeen syystä en ollut myöhässä.

Istuin takanurkkaan niin kuin aina. Opettaja oli laatinut meille uudet paikat. Onneksi paikkani oli sama, mutta vieressäni oli luokan hiken paikka. Jin istui viereiselle paikalle. Piilotin itseni huppuni alle ja kyyneleet valuivat poskilleni. Ehkä olisi vain pitänyt pysyä siellä kaapissa eikä saada paskaa niskaan. Hiljaisuus katosi sen merkiksi, että opettaja oli lähtenyt. Jin liu'utti eteeni monisteen.

"Toi pitäisi tehä" poika sanoi ja alkoi itse tekemään omaansa. Kurkkasin monistetta enkä ymmärtänyt paskaakaan. Pyyhin kyyneleeni vaikka uusia tulikin ja jatkoin pulpetilla makaamista. Huomasin puhelimeni soivan ja annoin sen vain soida, sillä en ajatellut vastata äidilleni.

"Aiotko vastata tuohon?" Jin kysyi. "En" sanoin rikkonaisella äänelläni. "Ooksä kunnossa?" tuo kysyi. "No miten sen nyt ottaa. Sain paskaa niskaani" mumisin. "Sen takia, että sun arvosanat ei ole kovin hyviä" Jin arveli. "Niin ja sen takia et tulin kaapista ulos, mikä oli helvetin suuri virhe" mumisin. En edes tiedä miksi kerroin pojalle asiasta. "Niillä kestää vaan hetki sulatella se asia. Mä kävin tuon vaiheen myös, mutta jo kauan sitten. Muute tarvikseksä apua ton monisteen kanssa?" tuo sanoi.

"Kyllä se apu kelpais. En ymmärrä tästä paskaakaan" sanoin. Oli tuo hikke kyllä mukava. Olin salaa ihastunut häneen. En tuntenut Jiniä kovinkaan hyvin eikä hän minua, vaikka ollimme olleet kuudennelta saakka samalla luokalla. Hänen äänensä oli ihana ja jotenkin oikesti älysyin mitä monisteessa piti tehä. "Sä oot paljon mukavampi mitä vois olettaa" Jin sanoi. "Kiitti kai" sanoin.

"Miks sua muuten kutsutaan jääprinssiksi?" tuo kysyi. "Kylmäsydämminen ja komee" mumisin. Ja paskat olin komea. "Toinen pitää paikkaansa ja toinen ei" Jin sanoi. "Kumpi?" kysyin vaikka tiesin jo vastauksen; kylmäsydämminen. "Komea" tuo vastasi. "Ja paskat" naurahdin epäuskoisena. "Ei kun oikeasti. Sä oot komea. Mähän sanoin, että oon tullu kaapista, oon homo" hän sanoi. "Oot varmasti samaa mieltä kaikista jätkistä" sanoin. "En tai no oikeastaan näenhän mä jätkät viehättävinä, mutta en niinkään paljon kun sua" Jin sanoi ja teki monisteensa valmiiksi.

Sain pojan avustuksella itsekkin monisteen valmiiksi ja löysin puhelimen käsiini. Äiti oli laittanut viestiä, hän tulisi vasta sunnuntaina kotiin samoin kuin isäkin. Nainen menee clubille viettämään viikonloppua ja isä menee katsomaan lätkää ja viettämään jätkien kanssa iltaa. Saisin siis olla koko viikonlopun rauhassa huudoilta siitä kuinka olin paska poika ja, että tytöt olivat paljon parempi vaihtoehto. Huokaisin helpotuksesta.

Joku Jinin frendi viittoi pojan luokseen. He juttelivat pitkään. Pojan kaverilla oli koko kestelun ajan naama virneellä. Samaan aikaan halusin tietää mistä he puhuivat ja samaan aikaan minua ei vähääkään kiinnostanut. Eihän keskustelu mitenkään edes kuulunut minulle.

_

Tunti loppui ja niin sieuraava ja niin edelleen. Suunnistin viimeiselle tunnille. Sielläkin opettaja oli päättänyt uudet paikat. Tottakai hikke oli laitettu viereeni. Opettaja antoi ohjeet parityöhön ja lähti luokasta luultavasti vain juomaan kahvia opehuoneeseen. Ja tietenkin pari oli vieressä istuva.

"Älä huoli en osaa tästäkään aineesta mitään" maoin pulpetilla. "Siinä tapauksessa minunhan pitäisi huolestua" Jin sanoi. "Tiedätkö mistä me edes tehdään tätä?" tuo kysyi. "En, pitäiskö?" kysyin. "Nyt sitten pitää enemmän huolestua. Voi tätä maailmaa kaikki pitää kestää" hän sanoi. "Mun kestäminenhän on jopa saavutus" sanoin. "Aa ja tää pitää olla valmiina maanantaina joten meijän pitää tehä tätä vapaa-ajalla. Vaihtoehtoina on jokin kahvila tai sitten mennä sun kämpille. Mun luo ei sitten mennä" tuo kertoi.

"Fuck, himas ei oo ruokaa ja porukat tulee vasta sunnuntaina" ajattelin vahingossa ääneen. Tajusin, etten saa tehdä ruokaa etten polta koko torppaa. "Etkö muka osaa itse kokata?" poika naurahti huvittuneena. "Viimeksi kun kokkasin poltin melkein koko keittiön ja sain siitä muuten aivan helvetilliset huudot joten sain porttikiellon kokkamiseen" sanoin. "No sehän oli taitavasti tehty. Se taitaakin tarkoittaa, että me mennään kauppaan ja sitten sun kämpille tekemään tätä työtä. Ja mä kokkaan" poika sanoi ja niin tehtiin.