Promise/Sope

osa yhdeksän

Yoongin nk
Poika tuhisi suloisesti vierässäni. Välitin hänestä todella paljon. Hän oli ainut, joka kesti minua ja jaksoi olla seurassani. Mieleeni olivat jäänet hänen eiliset sanansa. Oliko hän minulle vain alkoholin korvike ei, ei ollut. Hoseok oli oikeasti paljon tärkeämpi kuin jokin alkoholi. Ilman alkoholia pystyisin elämään mutten ilman häntä.

Hoseok alkoi heräillä ja kietoi kätensä ympärilleni. "Nukuitko hyvin?" hymyilin. "Mmm" tuo mumisi minua vasten. "Anteeks siitä mitä sanoin sulle eilen" Hoseok sanoi. "Pyysit jo eilen anteeksi ja ei sun jokaisesta asiasta tarvitse pyytää anteeksi" sanoin. "Mitä kello on?" poika mumisi. "Yhdeksän" pörrötin hänen silkinpehmeitä hiuksiaan.

"Jos mä antaisin sun tietää jotain mun menneisyydestä, niin mitä sä haluaisit tietää?" kysyin. "Mistä sä tunnet Kenjiron?" tuo sanoi. "Palataampa seittemän vuotta taaksepäin siihen aikaan kun mä seurustelin. Kenjiro oli mun poikaystävän paras kaveri" kerroin. "Jotain siis tapahtu ja teidän välit katkes" Hoseok ymmärsi.

"Niin. Eka puol vuotta meni hyvin ehkä vähän liiankin hyvin, mut sit koko juttu muuttu. Shou eli se mun poikaystävä alkoi tekemään kaikkea mun selän takana ja muutuin sille leluksi. Aluks olin sillee et tää on ihan fine, että ei Shoun kaikkee tartte kertoo ja et se saa ottaa ohjat käsiinsä. Onneks sit vihdoin siellä kuustoista vuotiaan päässä välähti ja tajusin, että tää ei oikeasti oo okei" pidin tauon.

"Ja kun yritin tehdä asialle jotain, se vain paheni entisestään. Muutuin entisestä vielä enemmän leluksi, räsynukeksi, joka ei osannut tehdä asialle mitään. Loppujen lopuksi Shou pisti Kenjiron pahoinpitelemään mut. Kenjiro oli jo sitä ennen pahoinpidellyt mua lukuisia kertoja, muttei niin pahasti. Niiden välit rikkoontui kai, koska Kenjiro ei saanut mulle mitään todella vakavia vammoja ja niiden välit oli jo sillo vähän hupeneet" kerroin. "Mä en tiedä mitä mun nyt pitäisi sanoa tai olla sanomatta" tuo sanoi halaten minua.

Pysyimme hetken hiljaa halaten toisiamme ja menimme keittiöön. Valmistin nopeasti jotakin. Poika sai ajatukseni pois meneestä ja onnistui saamaan minut nauramaan. Hän oli oikeasti, jokin ihmelapsi, auringonpaiste. Sovimme, että tulisin katsomaan hänen treenejään töiden jälkeen. Yritimme katsoa jotakin televisiosta, mutta eihän siitä loppujen lopuksi tullut mitään, kun tuo poika oli paljon houkuttelevampi kuin jokin tylsä sarja.

_

Työpäivä oli taas kulunut ja lähdimme ajamaan kohti pojan treenipaikkaa. Hoseok vaihtoi vaatteensa ja odotimme hänen ystäviensä tuloa. Minua väsytti jotenkin uskomattoman paljon ja poika huomasi sen. Kaaduin makaamaan hänen jalkojensa päälle sulkien silmäni. Viereisestä huoneesta alkoi kuulua naurua ja pian sisälle ilmestyivät kolme poikaa.

"Moi, Hobi" yksi heistä sanoi. "Moi" poika vieressäni sanoi. "Moi, Hobi. Moi, Yoongi" toinen heistä sanoi. "Aa totta Yoongi tässä on Jimin, Jungkook ja Taehyung. Jimin on toi lyhyin blondi, Jungkook on toi brunette ja Tae on sinitukkanen" Hoseok kertoi minulle ja nyökytin päätäni. Ensimmäisellä kerralla kun olin tavannut heidät en ollut vaihtanut sanaakaan heidän kanssaan. "Hei, en mä oo lyhyt" Jimin naurahti.

"Yoongi ooks sä kunnossa?" blondi kysyi. "Jotenkuten, riippuu miten määritellään kunnossa oleminen" vastasin tuolle. Näin Jungkookien kuiskivan jotakin Taen korvaan. "Ei tarvitse kuiskia siellä. Mun selän takana on tehty aika monesti kaikkea. Sanokaa vain ääneen jos on sanottavaa en mä tästä enempää rikki pysty menemään" huomautin. "Anteeks" brunette sanoi.

"Yoongi..." Hoseok mumisi hiljaa. "Sori ei mun ollu tarkotus olla töykeä, en vaa oo koskaan osannu olla ihmisten keskuudessa" pahoittelin. Hoseok näköjään pystyi ohjaamaan minua. Siirryimme peilisaliin ja pojat aloittivat treeninsä.

"Hyung voiks sä hakee vettä?" Hoseok tuli eteeni juomapullon kanssa juuri kun olin istumassa. "Kerro yksi hyvä syy" vastasin tuolle. "Suudelma" poika ehdotti. Virnistin, suutelin tuota ja lähdin hakemaan vettä. Kolmikolla aikoi kauhea kohu tapahtuneesta tai no oikeastaan Taella ja Jungkookiella. Täytin pullon kylmällä vedellä ja palasin peilisaliin.

He olivat vieläkin hämillään mitä juuri oli tapahtunut. Viitoin Hoseokin luokseni. "Eiks noi ennen oo nähy kenenkään suutelevan?" kuiskasin pojalle. "Ei näköjään" tuo naurahti. "Nyt saatte selittää" Jimin sanoi. "Mitä?" esitin tyhmää. "Mitä teijän välillä on?" pätkä jatkoi. "Mmm, uskoisin, että me seurustellaan" vastasin ja vedin Hoseokin lähemmäksi itseäni. "No sehän kävi näppärästi" Jimin sanoi.

"Mä oon nyt vähän tippunut kärryistä" Jungkook raapi niskaansa. "No siis eile ku jäin Jiminin kanssa hetkeks kahen nii se uteli ja pääsi perille mun tunteista ja illal sitte Yoongi sai tietää Taen ansiosta" Hoseok selvensi kavereilleen. "Minun" Taehyung ihmetteli. "Kyllä sinun soittosi ansiosta" sanoin. "Aaa. Onnittelut" sinitukkanen sanoi.

Pojat saivat treeninsä lopetettua. Lähdimme poikaystäväni kanssa hänen luokseen. Talossa vallitsi riisin tuoksu, sillä Dawon oli juuri kokkaamassa.

"Moi Hoseok" nainen tervehti. "Moi" poika sanoi. "Ai hei Yoongi" Dawon huomasi minut. "Eikai Kenjiro oo täällä?" poikaystäväni kysyi. "Mikäs nyt Kenjiroa vastaan on tullut? Ja se tulee ihan juuri tänne pidit tai et" tuo sanoi. "En oo koskaan pitänyt siitä" Hoseok ei tietenkään voinut kertoa Dawonille mitä hänen poikaystävänsä oli tehnyt minulle.

Menimme pojan huoneeseen. "Voiksä jäädä yöks? En haluis, että näät painajaisia" tuo kysyi istuen sängylle. "Voin" halasin häntä. "Tulkaa syömään" Dawon huusi keittiöstä aivan sillä hetkellä kun olin suutelemassa nuorempaa. Tuhahdin turhautuneesti. "Tule, suutele mua sitten ruoan jälkeen" poika naurahti ja veti minut peräänsä.

Kenjiro oli jo ilmestynyt ja kattoi pöydän. Otin puikot käsiini ja aloin syömään. "Hoseok miten työpäivä meni?" Dawonin rikkoi hiljaisuuden. "Hyvin" Hoseok vastasi. "Yoongi jää yöksi" tuo sanoi. "Viimeksi olit Yoongilla ja nyt Yoongi on täällä. Seurusteletteko?" Kenjiro kysyi. "Ettekö osaa olla edes yhtä yötä erossa" Dawon lisäsi. "Mitä se teille kuuluu seurustellaanko me? Viimeksi kun muistan haukuit Yoongi päiviltä ja nyt haluat tietää meidän suhteesta" Hoseok huusi ja lähti huoneeseensa.

'Suloinen' ajattelin itsekseni. Jatkoin syömistä. Kahden edessä istuvan katseet olivat porautuneet minuun. "Vastaustako te haluatte. En jakele sellaisia ja kannattaa ensikerralla miettiä mitä veljelleen sanoo" noisin pöydästä ja vein astiani pesukoneeseen. Voitelin poikaystävälleni kaksi leipää ja menin hänen luokseen.

"Syö nää. Et ehtinyt syömään äsken" ojensin leivät pojalle. "Kiitti. Oot ihana" tuo iski hampaansa leipään. Menin makulle pojan viereen sulkien silmäni. "Väsyttääkö?" tuo kysyi. "Hiukan" mumisin. "Sun ehkä kannattais nyt mennä puhuu Dawonille. Tiedän hyvin ettei siskosi käyttäytynyt hyvin, mutta ei kannata mennä allapäin nukkumaan" sanoin Hoseokille, joka makasi minussa kiinni. "Taidat olla oikessa" poika nousi ja viittoi minut peränsä.

"Dawon" tuo mumisi ja istui sohvalle. Naisen katse siirtyi poikaystävästään veljeensä. "Anteeks kun huusin" Hoseok sanoi. "Ei se mitään. En itsekkään kovinkaan asiallisesti ollut ja sinulla on varmaan jokin syy myös siihen miksi olet Yoongin seurassa" Dawon sanoi ja poika nyökytti päätään. Poika pysyi seurassani panajaisieni takia. Olin kiitollinen hänelle.

"Missä kunnossa se sun sälkä on?" nainen kysyi. "Suunnilleen parantunut" poika vastasi. "No hyvä ja anteeks Yoongi kun leimasin sut heti pahaks tyypiksi. Kiitos kun pidit ja pidät veljestäni huolta" Dawon sanoi hymyillen. "Eipä mitään" vastasin tuon hymyyn ja palasimme pojan huoneeseen.

"Suutele mua ja sit mennää nukkumaan. Mua väsyttää" Hoseok sanoi. "Tottahan toki" suutelin tuota. Poika käpertyi viereeni ja nukahdimme untenmaille.