Laran isä saa töitä uudelta lääkäriasemalta jostain Pohjois-Suomesta ja edessä olisi taas muutto. Tälläkin kertaa sen pitäisi olla viimeinen, isä lupasi niin. Taas ne pari uutta parempaa kaveria jäisivät taakse ja olisi keskityttävä uuteen.
Lara on...
Lara havahtui hereille unestaan, kun auto keinahti.
"Anteeksi Larissa. Tiessä oli todella suuri kuoppa." Laran isä Jason sanoi. "Me ollaan muuten kohta perillä. Matkaa on enää 12 kilometriä."
"Ei se mitään isä. Hei.. minä tuo on?" Sara ihmetteli, kun ajoivat sisälle jonkin näköisestä portista, josta piikkilanka-aita jatku silmänkantamattomiin.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
'Omituista.' Lara mietti itsekseen.
"Se on riista-aita. Täällä poro- ja hirvikannasta pidetään tarkkaa kirjaa." Jason vastasi tyttärelleen. Pian ensimmäiset talot ja mökit alkoivat näkyä.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Niin värikästä." Lara ihaili ääneen.
"Eikö vain. Paljon on tullut lisää taloja sitten viime näkemäni." Jason sanoi. "Tuossa on meidän talomme." Hän jatkoi pian ja osoitti vaaleansinistä taloa tien vasemmalla puolella.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Sinun huoneesi on yläkerrassa. Menehän tutustumaan." Jason sanoi pysäytettyään auton talon edustalle ja ojentaessaan Laralle ulko-oven avaimen. "Tervetuloa kotiin pentu." Isä jatkoi ja Lara vain naurahti. Hän oli tottunut jo pienestä tuohon sanaan, vaikka se kuulosti oudolta. Se oli aina ollut se hellittelysana, jolla isä oli häntä kutsunut. Lara hyppäsi nopeasti pois autosta ja lähti juoksemaan talon etuovelle. Eteisestä lähti portaat suoraan yläkertaan ja ylös päästyään Lara näki pienen oleskelutilan, jossa oli kaksi ovea. Toisen takaa löytyi pieni valoisa kylpyhuone.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Toisen oven siis täytyisi olla hänen makuuhuoneensa. Isä oli käynyt valitsemassa talon jo edellisellä viikolla, mutta Laralla ei ollut mitään tietoa, millainen talo oli. Hän avasi huoneen oven varovasti ja astui sisään huoneeseensa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Wau!" Lara puheli itselseen.
'No joo.. se kelpaa' kuului taas tuo häiritsevä ääni hänen päänsä sisällä. Mikä häntä oikein vaivasi. Lara ei ollut uskaltanut puhua siitä isälleen, koska tiesi tämän vain huolestuvan. Sitä oli sattunut nyt muutamia kertoja sen jälkeen, kun Lara oli täyttänyt 18 vuotta.. eli jo yli vuosi sitten, kun tuo ääni oli ensimmäisen kerran häirinnyt Laraa. Mutta taas toisaalta nyt se tuntui jo niin läheiseltä ja niin kuin se olisi osa häntä. Lattialla oli pari laatikkoa suuren lipaston edessä. Laatikoissa oli Laran vaatteet ja muut henkilökohtaiset tavarat.
"Larissa!" Kuului isän huuto alakerrasta.
"Niin?" Lara vastasi samalla, kun käveli portaita alas.
"Syö vähän iltapalaa, lukio alkaa huomenna klo 8.00. Tästä on kilometrin kävelymatka.. tai oikeastaan tuon metsän kautta pääsisi nopeiten, mutta sinne et saa mennä, ettet eksy." Isä sanoi. "Minä vien sinut aamulla samalla, kun lähden itsekin töihin." Hän jatkoi.
"Okei. Tuota.. onko tämä suurikin kylä? Tästä ei ollu oikeen tietoa netissä." Lara kysyi isältään samalla, kun paahtoi leipiä.
"Täällä asuu noin 2300 henkilöä, että kyllä sieltä koulusta varmasti joku kiva kaveri löytyy." Isä vastasi. "Hyvää yötä nyt pentu." Hän toivotti, antoi suukon Laran päälaelle ja lähti omaa makuuhuonettaan kohti. Syötyään Lara meni vinttiin ja kaivoi yhdestä muuttolaatikosta itselleen yöpäidan. Hän meni pieneen kylpyhuoneeseensa pesulle ja iltatoimille, ennen kuin sammutti valot huoneestaan ja hautautui sänkyynsä miettien mitä huominen toisinaan tullessaan.
—*—*—*—*—*—*—*—
Tämä tarina kulkee hiljalleen eteenpäin. Juoni on jo loppuun asti luonnosteltu, mutta enää vaan puuttuu lukujen suunnittelu ja se kirjoittaminen. Kärsivällisyyttä hyvät lukijat.. kyllä tämä vielä tästä jatkuu. 👍🏻💋
