Laran isä saa töitä uudelta lääkäriasemalta jostain Pohjois-Suomesta ja edessä olisi taas muutto. Tälläkin kertaa sen pitäisi olla viimeinen, isä lupasi niin. Taas ne pari uutta parempaa kaveria jäisivät taakse ja olisi keskityttävä uuteen.
Lara on...
Piip piip piip piip piip.. soi herätyskello klo 7.00. Lara nousi ylös, teki nopean nutturan hiuksiinsa, nappasi pyyhkeensä ja paineli nopeasti pikasuihkuun. Siellä ollessaan hän mietti, että oliko ollut unta vai oliko hän tosiaan herännyt yöllä jossain vaiheessa siihen, että oli ulvonut susi. Hän pesi itsensä lempisaippuallaan ja kuivasi sitten itsensä. Hän käveli muuttolaatikoilleen nappasi sieltä alusvaatteet, collegepaidan, pillifarkut ja sukat.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Seuraavaksi hän nappasi meikkipussinsa ja marssi takaisin kylpyhuoneeseen. Hän piirsi nopeasti pienet ravaukset ja laittoi ripsiväriä ja lempi huulirasvaansa, joka antaa huulille hienoisen pinkinsävyn ja tuoksuu vadelmalta. Meikkipussin hän lätti vessan pöydälle. Hän haki nopeasti huoneestaan kännykän, kukkagon ja reppunsa
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
(Kyllä, hän rakastaa muumeja) ennen kuin hän lähti alakertaan. Isä oli keittiössä juomassa aamukahviaan.
"Huomenta pentu! Tuliko hyvät unet uudessa kodissa?" Isä tervehti hymyillen.
"Huomenta isä! Joo nukuin, mutta en oo ihan varma.. isä.. onko täällä susia?" Lara tervehti, mutta kysyi sitten varovasti isältään koko aamun häntä vaivanneen mysteerin.
"Larissa.. tämä kylä on rajattu aidoin ja aidan sisäpuolen eläinkannoista pidetään tarkkaa kirjaa. Jos täällä olisi susia niin ne ei pysyis mitenkään hallinnassa." Isä selitti. Lara ei pystynyt syömään aamuisin. Hänelle tuli aina pian syömisen jälkeen hirveän huono olo, niinpä hän nappasi kaapista myslipatukan ja vesipullon reppuunsa. Myslipatukan hän söisi vähän myöhemmin.
"Okei.. eiköhän lähdetä." Isä sanoi ja lähti hakemaan lääkärinlaukkuaan. Lara meni reppunsa kanssa eteiseen laittamaan kenkiä jalkaansa ja astui ulos lämpimään aamuun. Lämpimät aamut olivat harvassa näin pohjoisessa ja vieläpä elokuussa. Vaikka toisaalta Lara oli lämminverinen ja hänelle tuli hyvin harvoin kylmä. Lara meni autolle ja kun isä avasi ovet hän hyppäsi apukuskin paikalle. Matka koululle oli helppo ja Lara sopi isän kanssa, että hän kävelisi kotiin.
Koulun pihalla palloili yllättävän paljon porukkaa. Lara tunsi monen katseen kohdistuneen itseensä. Hän käveli nopeasti koulun ovesta sisään ja saapui pitkään käytävään.
