Laran isä saa töitä uudelta lääkäriasemalta jostain Pohjois-Suomesta ja edessä olisi taas muutto. Tälläkin kertaa sen pitäisi olla viimeinen, isä lupasi niin. Taas ne pari uutta parempaa kaveria jäisivät taakse ja olisi keskityttävä uuteen.
Lara on...
Lara heräsi aamun ensimmäisten auringonsäteiden paistaessa sisään hänen pienestä ikkunastaan. Oli lauantai, eikä hänellä ollut kiirettä nousta ylös sängystä, mutta sitten hän muisti isän sanoneen, että se prinssi tulisi kylään tänään.
'Kaipa sitä joutuu nousemaan ylös ja valmistautumaan.' Lara ajatteli itsekseen. Jokin hänen sisällään tuntui jännittyneeltä, mutta hän yritti olla ajattelematta sitä. Hän kävi nopeasti suihkussa ja käveli muuttolaatikoilleen etsimään vaatteita.
"Hmmm.. miten pukeutua edessä?" Hän mietti ääneen, ennen kuin huusi huoneensa ovesta. "Isä?"
"Niin pentu?" Kuului isän ääni alhaalta.
'Nyt tuokin nimitys alkaa käydä järkeen.' Hän mietti, ennen kuin vastasi. "Mitä mun pitäis laittaa päälle, jos se prinssi on tulossa tänne?"
Alakerrasta kuului naurua. "Miten olisi vaatteet?" Isä pian vastasi.
"Sepä helpotti kovasti.." Lara mutisi hiljaa vastaukseksi ja kaivoi laatikosta itselleen vaatteita.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Hän harjasi nopeasti pitkä laineikkaat hiuksensa ja letitti ne löysälle letille.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Hän katsoi vielä nopeasti itseään peilistä, sipaisi hieman ripsiväriä hänen luonnolisen tuuheisiin ja pitkiin ripsiinsä, ennen kuin hän lähti astelemaan portaita alakertaan. Isä istui tapansa mukaan pöydässä juomassa kahvia ja lukemassa päivänlehtiä tabletiltaan tietokoneeltaan.
"Huomenta pentu." Jason tervehti tytärtään, joka käveli jääkaappia kohti ottaakseen esiin omenamehua. "Prinssin pitäisi saapua pian."
"Okei.. tuota.. pitäiskö mun tietää vielä jotain ennen ku se tulee?" Lara kysäisi hieman hermostuneena.
"Niin.." Jason aloitti, mutta hän ei ennättänyt jatkaa pidemmälle ennen kuin ovikello soi.
*pim pom pim pom..*
"Jaa.. se on varmasti hän.. aaamm.. älä katso häntä silmiin ja kunnioita hänen läsnäoloaan kumartaen, ei turhan syvään ja yritä olla kapinoimatta. Niin ja pysy rauhallisena" Isä sanoi ennen kuin meni avaamaan ovea.
