Aamu alkoi tuttuun tapaan rauhallisesti. Lara heräsi, kävi suihkussa ja vaihtoi mukavat rennot vaatteet ylleen, ennen aamiaiselle lähtöään.
Päivällä hän oli kulkenut pitkin palatsin käytäviä ja tarjonnut apuaan seremoniajärjestelyihin, jotka häneltä kuitenkin oli kielletty. Nyt hän istui tuttuun tapaan ruokailuhuoneessa lukemassa kohta olisi päivällisen aika. Hän oli juuri syventynyt siihen, miten Charlotte Bronten Kotiopettajan romaanin päähenkilö Jane Eyre palaa Rochesterin kartanoon etsimään rakastamaansa kartanon isäntää, kun jostain kuului kova pamaus ja maa alkoi täristä voimakkaasti sen voimasta. Lara ei ennättänyt edes kunnolla nousta ylös tuolistaan, kun jo toinen maata järisyttävä pamaus kuului. Maan tärinän voimasta Laran jalat pettivät alta ja pian hän makasi maassa vasemmalla kyljellä. Seuraavaksi kuului murtumisen ääni ja samassa valtava kattokruunu rysähti katosta suoraan keskelle pitkää ruokapöytää. Kristallit kirkuivat ja hajosivat miljooniin osiin, sinkoillen pitkin poikin huonetta.
Nyt jo savu/pöly leijaili ympäri huonetta. Lara tunsi kostean vanan valuvan oikeaa poskeaan ja käsivarsiaan pitkin. Ruokailuhuoneen ovi aukesi, pamahtaen lujasti seinään ja Lara oli varma, että se jätti jäljen kermanvaaleaan seinään.
"Lara?!" Joonatan huusi säikähtäen ja ryntäsi samalla Laraan kohti. "Lara, ootko sä kunnossa?" Hän kyseli huolissaan ja ojensi Laralle kättään.
YOU ARE READING
Alfakuningas
WerewolfLaran isä saa töitä uudelta lääkäriasemalta jostain Pohjois-Suomesta ja edessä olisi taas muutto. Tälläkin kertaa sen pitäisi olla viimeinen, isä lupasi niin. Taas ne pari uutta parempaa kaveria jäisivät taakse ja olisi keskityttävä uuteen. Lara on...