Alfakuningas

Ostoskeskus

Kaikilla tuntui olevan kova kiire, eikä Lara ollut ehtinyt nähdä paljoa Oliveriakaan sen jälkeen, kun he olivat palanneet takaisin linnaan neljä päivää sitten. Kaikki tuntuivat vain hössöttävän nyt täydenkuunseremoniasta, vaikka Laraa ajatus oikeastaan vain hirvitti. Oliverin äiti Serene oli käynyt eilen Laran luona ja oli näyttänyt Laralle kuuhuoneen, jossa lopullinen pariutuminen tapahtuisi. Viimeistään sen näkeminen oli saanut Larankin tajuamaan koko tilanteen vakavuuden. Pahimmassa tapauksessa Oliver voisi vuodattaa hänet kuiviin koko lauman edessä merkitessään Laraa omakseen, puremalla tätä kohtaan, jossa olkapää ja kaula kohtaavat tai repiä hänet kappaleiksi pariutumisrituaalin aikana. Kaiken tuon lisäksi Lara ei ollut koskaan ennen ollut minkäänlaisessa läheisessä kontaktissa kenenkaan muun pojan kanssa, kuin Oliverin. Hekin olivat vain suudelleet muutaman kerran ja nukkuneet yhdessä kaksi yötä, tai oikeastaan puolitoista yötä. Niin, että ilmankos häntä vähän jännitti.

KOP KOP KOP.. Kuului koputus ovelta.

"Sisään." Lara sanoi ja nousi ylös seisomaan sängyltään ja samalla Melanie kurkkasi sisään ovenraosta.

"Hei! Öööm.. sori, ettei mua oo vähään aikaan näkynyt.. mulla oli.. tuota.. palatsissa ollu aika paljon tekemistä ja.. mä olin.. mä olin kuumeessa." Melanie kertoi.

"Voi.. ei.. eihän nyt kenenkään sairaana oleteta liikkuvan minnekkään!" Lara vastasi ja katsoi ystäväänsä hieman huolestuneen näköisenä. "Oletko sä nyt terveenä?"

"Ööö.. siis.. meillä.. mm.. meillä tavallisilla susilla.." Natalien alkoi selittämään ja rapsutti pitkillä punaisilla kynsillään itseään korvansa takaa. "Meillä tulee neljä kertaa vuodessa kuume. Se ei ole samanlainen, kuin normaali kuume, mistä ihmiset kärsii.. Se on aika, joilloin me sudet voidaan tulla raskaaksi. Tai siis, vain ne naaraat, joilla on kumppani ja jotka on merkitty." Melanie kertoi ja paljasti kaulassaan olevan merkin pitkien tulenpunaisten hiuksiensa alta. Siinä, juurikin kohdassa, jossa kaula ja olkapää kohtaavat, Lara näki valtavan puolikuunmuotoisen hammasrivistön jättämän vaalean arven.

"Se.. se on oikeastaan aika kaunis." Lara totesi hieman lumoituneena. Melanie naurahti ja hymyili.

"Ajattelin, että ehkä merkin näkeminen helpottaisi hieman tuota sinun jännitystäsi.. sun sydän hakkaa aikalailla ja sun kädet tärisevät." Melanie huomautti ja tarttui Laraa varovasti kädestä ja huokaisi ennen kun jatkoi puhumistaan. "Tosiaan.. kuumeessa meidän ruumiinlämpö nousee niinku ihmisilläkin, mutta.. me tullaan todella kipeäksi.. oikeastaan, jokapaikkaan sattuu, pahimmin kuitenkin vatsaan. Me eritetään jonkinlaista huumaavaa tuoksua, joka saa kaikki tarpeet." Melanie selitti ja alkoi muuttua kokoajan vaan vaivaantuneemmaksi ja punaisemmaksi naamastaan.

"Siis.. tarkoittaako se, että te.. tai siis niinku.. seksiä?" Lara kysyi hetken päästä naama punaisena.

"Mä puhun ennemmin rakastelusta.." Melanien mumisi. "Me ei voida sille mitään. Se on vään niin kuin.. huumetta meille. Mä.. Tai siis kun.. tää kaikki on sulle uutta ja.." Melanie katsoi välillä Oliverin jättämää ihmissusi-kirjaa Laran huoneen pöydällä. "Sä oot joutunu ottamaan niin paljosta selvää yksin.. vain vanha kirja apuna. Sä oot kuullu vaan kuuhuoneesta ja sen sisällä tapahtuvista.. se.. se on vain.. vain silloin, kun.." Melanie huokaisi syvään. "Kuningas tarvitsee perillisen. Ainoa paikka ja oikea aika on kuuhuone täydenkuun aikaan. Sen tarvitsee tapahtua vain kerran."

"Mä en siis voi saada isoa perhettä." Lara sanoi lähes kuiskaten ja hän tunsi piston sydämessään. "En ellen mä.."

"Ole kuuhuoneessa Oliverin kanssa täydenkuun aikaan.." Melanie lopetti Laran aloittaman lauseen. "Mutta te voitte kyllä helliä ja rakastella ja vaalia toisianne muuten.. mikään ei estä sitä."