Alfakuningas

Uusi vierailu

Pieni spesiaaliluku ihan vain Oliverin mietteistä. Olkaa hyvät! 😘

Kaaosta... kaikki on ollu yhtä kaaosta siitä asti, kun mä tapasin Laran.. mun prinsessani.. mun sielunkumppanini. Nyt mä viimeistään tiedän miltä isästä on mahtanut tuntua silloin, kun se tapasi äidin.

Mä muistan ne lukemattomat kerrat, kun äiti ja isä käpertyivät toistensa kainaloihin meidän jokaviikkoisilla perheenkeskeisinä iltoina ja miten he nauttivat toistensa läheisyydestä. Ne pienet eleet, ilmeet ja kaikki mikä joskus minua suorataan oksetti, sai kuitenkin pian uuden merkityksen. Siis no.. ei moni teini-ikäinen susipoika välitä tytöistä.. nehän on ällöjä.. mutta jossain vaiheessa mä huomasinkin haluavani elämääni oman sielunkumppanini. Halusin saada sen mitä näin vanhemmillani olevan.. heidän yhteytensä johonkin toisiinsa, jonkun josta huolehtia ja jolle voi kertoa ihan kaiken riippumatta siitä, kuinka hullu asia se onkaan. Jonkun joka ymmärtää minua täysin ilman ylimääräisiä selityksiä, oman kumppanini.

Mut muistan mä muistan myös hyvin sen, kuinka rikki äiti oli, kun Victoria kuoli ja samalla Dimitrikin vain häipyi. Mä todella pelkäsin, ettei äiti koskaan selviäisi siitä tuskasta. Hän lukittautui yhteen kuninkaallisen huoneiston huonesta, eikä päästänyt edes isää huoneeseen. Mä näin äitin tunteman tuskan isästä ja tämän jokapäiväisissa tekemissä ja kohtaamisissa. Isän kohdalla sitä kesti melkein vuoden, mutta mä huomaan edelleen joskus, miten minä tuon äidin muistoista mieleen sen kaiken. Minä olin meistä kaksosista aina se tosikko ja vaikeasti lähestyttävä, kun taas Dimitri llise leikkisä ja kaikille ystävällinen vitsiniekka. Pikku-Victoriakin piti hänestä paljon enemmän.. mutta joskus harvoin mä muista molempien, sekä Dimin, että Vicin tulleen yöllä mun huoneeseen ja käpertyneen nukkumaan mun viereeni. Voi vitsit miten mä ikävöinkään heitä. Mutta nyt minulla on myös Lara. Kailen pitäisi olla nyt parempaa, mutta se kaaos.. ja kaikki se johtui nyt minun veljestäni.. tai en tiedä onko hän ollut minulle veli enää vuosiin. Viime kerran kun kuulin hänestä on jo niin kauan, vuosia.

*Oliver? Oletko sinä vielä hereillä?* Kuulin isän äänen keskeyttävän ajatukseni.

*Kyllä, olen minä.* Vastaan hänelle takaisin ja painan äskeiset mietteeni kauaksi taka-alalle.

*Menikö vierailu hyvin? Pääsittekö sopimukseen??* Isä uteliaana kysyy.

*No.. me saatiin sopimus, kiitos siitä kuuluu Laralle, mutta muuten ei mennyt ihan niin nappiin.* Vastaan takaisin.

*Alfa Eric on aina ollut omantiensä kulkija ja vastoin kaikkien muiden päätöksiä. Varsinainen asiani ei kuitenkaan koskenut tuota vierailua. Alfakuningas Vladimir otti minuun tänään yhteyttä. Hänellä oli tietoa Dimitristä. Me lähdemme Venäjälle heti aamusta. Vain me kaksi. Äitisi ottaa vastuun kuunseremonian järjestämisestä.* Isä kertoi ja sitten meidänvälinen linkki sulkeutui. Jos jotain olen oppinut, niin isälle ei sanota vastaan. Hän on päätöksissään niin itsepäinen, ettei anna KOSKAAN periksi. Päätin keskittyä Laraan, minun ihanaan Laraani, jonka sulonen hymy valaisee aina kaiken missä hön kulkeekaan ja hänen ihanaan hunalaisenmantelin tuoksuunsa, jonka leijailun vieläkin haistoin päälläni olleesta neulepuserosta, jota vasten hänen silkkiset kutrinsa olivat autossa levänneet. Sitten tunsin unenmaan saavuttaneen minut.

—————————————

Täällä me nyt isän, Jessen, Mikaelin ja isän luottomiehen Reinon kanssa istutaan autossa, jossain keskellä Siperiaa. Lentomatka oli aika lyhyt, vain parisen tuntia ja autossa on nyt istuttu toinen samanlainen. Täällä maa on jo niin jäässä ja luntakin on jo lähes metri, ettei lentokoneella päästy lähemmäksi.

Isä kertoi aikaisemmin, että Venäjän kuninkaallisenlauman johtaja Vladimir ei koskaan löytänyt itselleen kuningatarta, joten hän valitsi itselleen puolison jonkinlaisen kautta. Kuningatar oli kuitenkin synnyttänyt esikoiseksi uuden prinsessan, mikä oli täysi harvinaisuus, jos täydenkuunseremonia on toimitettu oikein. Prinsessan synnyttyä kuningas oli menettänyt kuningatarensa ja siitä asti tämä oli keskittynyt vain prinsessaan. Siksi prinsessa olisi nyt pilalle hemmoteltu ja tottunut saamaan haluamansa. Päätin siis heti kuultuani tuon, että en halua lähellekkään häntä. Sovimme hoitavamme asiamme pikaisesti ja palaisimme sitten kotiin. Täydenkuunseremoniaan on aikaa vain viikko, enkä halua Laran olevan yksin ja tuntevan oloaan kurjaksi minun poissaollessani.