Laran isä saa töitä uudelta lääkäriasemalta jostain Pohjois-Suomesta ja edessä olisi taas muutto. Tälläkin kertaa sen pitäisi olla viimeinen, isä lupasi niin. Taas ne pari uutta parempaa kaveria jäisivät taakse ja olisi keskityttävä uuteen.
Lara on...
Lara istui hiljaa ruokapöydässä ja pyöritteli puoliksi syötyä ruokaa lautasellaan. Ei sillä, etteikö ruoka olisi ollut hyvää.. Jokin vaivasi häntä, eikä hän siksi pystynyt keskittyä syömiseen.
"O-onko tänään vielä jotain.. mmm.. ohjelmaa?" Lara kysyi nostamatta katsettaan lautaseltaan. Mutta hän tiesi. Hän tiesi, että se tietty hopeanhehkuinen kaste suuntautui heti häneen ja jostain syystä hän halajasi juuri tuota katsetta ihollaan.
"Ei mitään enään tänään prinsessa." Joku vastasi. Päivällispöydässä istui kuusi muuta ruokailijaa. Prinssi Oliver, Melanie, Jesse ja kolme muuta miestä, joista yksi oli kasvoiltaan tuttu. Mies oli kantanut Jessen kanssa Laran laatikot hänen uuteen huoneeseensa.
"Nämä kolme miestä ovat henkivartioita ja he ovat lauman parhaimpia taistelijoita. Joku heistä kulkee aina mukanasi, minne sitten menetkin." Oliver sanoi huomatessaan Laran katselleen miehiä. "He ovat Janne.. Mikael.. ja Lukas." Oliver esitteli ja jokainen miehistä kumarsi hieman päätään Oliverin sanottua heidän nimensä.
"Aaa.. hei vaan." Lara tervehti hieman hiljaisesti, mutta miesten hymyillessä kohteliaasti, Lara ajatteli näiden kyllä kuulleen. c"Taidan vetäytyä levolle. On ollu vähän.. erilainen päivä."
"Huomenna mennään tutustumaan laumaan.. joku tuo sinulle vielä iltapalaa, hädin tuskin söit mitään." Oliver sanoi ennen kuin Lara poistu ruokasalista suureen eteisaulaan ja lähti portaita ylös.
'No niin.. mitenkäs se nyt olikaan.. vasen.. ja oikea.. vai vasen.' Lara mietti itsekseen.
'Vasen, oikea, oikea ja vasen.' Kuului ääni hänen päänsä sisältä.
'Aaa.. no.. kiitos.' Hän taas ajatteli, mutta ääni pysyi poissa. Huoneeseen päästyään, hän otti pyyhkeensä ja paineli pikasuihkuun. Suihkusta päästyään hän kuivasi itsensä, laittoi alusvaatteet ja shortsipyjaman päällensä.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Hän nappasi puhelimensa ja istahti mukavan näköiselle pikkusohvalle selailemaan Instagramiaan samalla kuivaillen vielä hiuksiaan. Petra, ystävä Laran edellisestä asuinkunnasta oli lähdössä muiden ystäviensä kanssa Jannen, lukion komeimman jätkän kotibileisiin. Melanie oli taas lisännyt uuden kuvan sudesta, loikoilemassa kauniilla kukkaniityllä. Hän lähetti luki ryhmäviestinsä whatsapissa ja vastasi muutamiin ryhmiensä viesteihin.
KOP, KOP, KOP. Kuului ovelta. Lara vilkaisi kelloa.. se oli jo yli kahdeksan.
"Tule vain sisään." Lara huikkasi samalla kun nousi sohvalta ja lähti viemään hiustenkuivauspyyhettään pesuhuoneeseen kuivamaan. Mies astui sisään pienen tarjottimen kanssa ja tajuttuaan miehen olevan Oliver, Lara seisahtui keskelle huonetta. Oliver laski tarjottimen pienelle pöydälle ja jäi tuijottamaan Laraa. Miehen hopeanhehkuiset silmät alkoivat liekehtiä oranssin ja kullan sävyin, eikä Lara saanut katsettaan irti niistä. Hän oli kuin jonkinlaisessa transsissa. Huomaamattaan hän lähestyi hiljalleen miestä ja nosti sitten kätensä miehen poskelle, jota peitti pieni parransänki. Sormien koskettaessa ihoa ihmeelliset kipinät sinkoilivat pitkin hänen kättään ja saivat hymyn nousemaan hänen kasvoilleen. He vain tuijottivat toisiaan, kuin maailmassa ei olisi muuta.
