Something's else // Taekook fanfiction //

Onks tää nyt hyvä idea?

Jimin nk.

"Kook hiljaa" Kuiskaan, antaen valkean oven lukon napsahtaa auki. Livahdan Jungkookin edellä kolmoskerroksen asuntoon sisälle ja riisun kenkäni, jotta kävely sujuisi hiljaisemmin.

"Jimin, onks tää nyt hyvä idea?" Nuorempi kysyy minulta epävarmana. Yeontan ryntää raollaan olevasta makuuhuoneen ovesta luoksemme, mutta jättää haukkumiset onneksemme pois.

"No on on! Luota muhun, ei Tae meitä tapa... Toivottavasti."

Brunette vilkaisi minuun päin epäilevästi, mutta leperteli sitten hetken koiralle. Nykäisin poikaa hihasta, merkiksi, että matkamme kohti makuuhuonetta jatkuisi.

"Jos Taehyung suuttuu tää oli sit sun idea." Jungkook sihahti vielä, kun jäin raollaan olevan oven pieleen kurkkimaan. Erotin Taehyungin sängystään, nukkumassa onneksi, ja viitoin Jungkookille kaiken menevän suunnitelmien mukaan.

"Miks mun on pakko tehä tää?"

"Ole hiljaa, Kook! Itse suostuit, enää ei oo paluuta!" Ilmoitin tönäisten nuoremman Taehyungin makuuhuoneeseen. "Siitä vaan, ei se pure... Ainakaan nukkuessaan, heräämisvaiheesta en oo täysin varma."

"Jumalauta, tää on paskin idea koskaan!"

"Ja sä suostuit. Ala mennä, tästä tulee hauskaa!" Vakuuttelin, katsoen tyytyväisenä, kun nuorempi varovasti ryömi sängylle, mahdollisimman kauas yhä nukkuvasta Taehyungista.

Tämä loi minuun varoittavan mulkaisun, kun aloin kaivaa puhelinta taskustani. Nostin käteni antautumisen merkiksi ja suuntasin taas eteiseen.

Tungin kengät jalkaani ja poistuin rappukäytävään. Seisoin suljetun oven takana hetken ennen, kuin avasin sen mahdollisimman äänekkäästi, pamauttaen sitten kiinni.

"Taehyung!" Kiljuin keuhkojeni täydeltä. Kuului epämääräistä muminaa sitten kiljaisu ja kova kolahdus.

Suuntasin makuuhuoneeseen, kohdaten Taehyungin istumassa lattialla, katsomassa Jungkookia silmät selällään.

Nuorempi pidätti naurua ja onnistui näyttämään vähintäänkin yhtä järkyttyneeltä.

"J-Jungkook, mitä sä täällä teet?" Taehyung kysyi, huomaten vasta nyt minut oviaukolla. Hän ei kuitenkaan välittänyt, vaan tuijotti nuorempaa säikähtäneenä.

"Etkö sä muista?" Jungkook kysyi puolestaan, virne kohoten tämän huulille. Taehyung tuijotti tätä hiuksiensa alta vielä järkyttyneempänä.

"Mitä? Jungkook kerro! Mitä?! Mähän aloin nukkumaan yksin!"

Pakko myöntää, että Jungkook veti roolinsa todella hyvin.

"Taehyung, älä sano et sä unohdit, että me-" Jungkook aloittaa, mutta nauru keskeyttää tämän lauseen. Nuori repeää hillittömään nauruun, Taehyungin tuijottaessa häntä yhä järkyttyneenä.

~~~~~~~~

Tää nyt luku nyt vähä kusee mut hys.

Ja jei, Jimpan näkökulmaa

Okei mitä

XOXO

Efheyu💛

(MÄ EN ENÄÄ OSAA KIRJOTTAA 'EFHEYU' SILLAI NOPIASTI)