Something's else // Taekook fanfiction //

Wiiiiiiii

Taehyung nk

Katson nauramaan revennyttä kaksikkoa järkyttyneenä.

Mikä tässä tilanteessa oli hauskaa?

"Selittäkää mulle, mille nauratte!" Parkaisin. Halusin tietää.

Jungkook yritti tasata, hengitystään ja saada naurua lakkaamaan, tosin huonoin tuloksin. Jimin onnistui hiukan paremmin ja sai naurunsa kuriin.

"Tyhmä, tää oli vitsi. Haluttiin vaan säikäyttää sut", Jimin selitti, viattomana hymyillen.

Jungkook'kin oli saanut hiljennyttyä ja katseli, kun nousin ylös lattialta.

"Voi jumalauta teidän kanssa, mä oikeesti säikähin!"

Kaksikko päätti ottaa jalat alleen, kadoten pian aukinaisesta ovesta. Yeontan haukahteli pojille ja pystyin kuvitella tämän hyppivän näiden perässä.

Kuitenkaan minua ei miellyttänyt hauskan pito kustannuksellani, joten nappasin vaatekaapistani housut, joita kiskoin samalla jalkaani, kun säntäsin poikien perään.

Näin heti makuuhuoneesta poistuttuani Jungkookin laittamassa Yeontanille valjaita ja Jiminin solmimassa kengännauhojaan.

Minut huomatessaan Jungkook kääntyi ympäri ja avasi oven, pitäen Yeontanin hihnasta tiukasti kiinni.

He säntäsivät, Jimin perässään, rappukäytävään ja näin noiden livahtavan hissiin.

Nappasin eteisestä takin ja sujautin jotkin kengät jalkoihini, rynnäten rämpyttämään hissin nappia.

Ymmärsin kuitenkin pian, että se jättäisi karkulaiset ensin alas ja tulisi vasta sitten takaisin ylös, jossa muuten menisi kuukausi.

Siksi parempi vaihtoehto oli luonnollisesti portaat.

Vedin samalla takkia ylleni ja parhaani mukaan yritin olla kompastumatta aukinaisiin kengännauhoihin.

Jimin ja Jungkook, sekä tietysti oma koirani, näyttivät juoksevan vasta parkkipaikalla. Yeontan oli pieni, joten minulla olisi hyvät mahdollisuudet saada kolmikko kiinni

Törmäsin vasten rappukäytävän ovea, rämpyttäen sen väkisin auki. Sitten säntäsin juoksuun pitkin asfalttia, toivoen etten vain kaatuisi.

Yritin kutsua koiraani, josko se edes hylkäisi typerän kaksikon, mutta se vain vilkaisi minuun pilke silmäkulmassa ja juoksi uskollisesti karkulaisten rinnalla.

Onnekseni saavutin heitä, mutta metsäpolulle poiketessaan he hidastivat.

Eiväthän he varmaan olleet näitä metsiä läpikotaisin tutkineet. Paitsi tietysti Yeontan, mutta se olisi varmasti suunnannut takaisin kotiin.

Polulle oli jo syksyn alun myötä tipahdellut lehtiä jotka lehahtivat lentoon juoksuaskelten tuomasta liikkeestä.

Kun olin vajaa parin metrin päässä kolmikosta päätin kostaa ensiksi Jiminille, sillä Jungkookilla oli koirani jota en halunnut satuttaa.

En tietenkään halunnut satuttaa myöskään Jiminiä taikka Jungkookia. Ehen... Kostaa vain.

Otin voimakkaan loppukirin ja hyppäsin Jiminin selkään, saaden vanhemman horjahtamaan ja kaatumaan, onneksi suhteellisen pehmeälle kohtaa polkua.

"Hullu!" Jimin kiljaisi, ottaen käsilä hieman kaatumisessa vastaan.

~~~~~~~~

Moi

XOXO

Efheyu💛