Suljetun oven takaa kuului murinaa ja pauketta. Taas Ade oli samassa tilanteessa.
Hyökkäykset laumaa kohtaan olivat taas lisääntyneet ja vaikka Ade oli jo melkein vuoden opetellut itsepuolustusta ja kaksintaistelua, äiti ja isä eivät silti antaneet hänen suojella laumaa. Ade katseli rautaista ovea ja yritti pitää vanhat kipeät muistot poissa mielestään.
"Ade?" Kuului Jeremyn varovainen kysymys turvahuoneen perimmäiseltä sängyltä.
"Mitä nyt Jer? Älä huoli.. eiköhän joku kohta tuu avamaan meille oven." Ade hymyili kannustavasti nuiremmalle veljelleen.
"En mä sitä.. mulle on ihan sama kauanko me ollaan tällä kertaa täällä mut.. mä.. mä kuulin.. tai siis.. en mä oikeastaan ois saanu mut.. ethän suutu Ade? Ethän??" Jeremy takerteli omituisena. Ade ei voinut kuin ihmetellä mistä Jeremy mahtoi oikein puhua.
"Sä tiedät Jer, etten mä vois suuttua sulle mistään hinnasta. Sä voit kyllä kertoo." Ade kannusti veljeään jatkamaan.
"No siis ku.. mä.. ähh.. mä menin toissapäivänä hakemaan isää syömään.. sillon ku te äidin kanssa olitte tehny meille ruuan.. mä.. mä kuulin ku isä oli puhelimessa. Se jutteli susta." Jeremy sai sanottua ja nyt Ade katsoi veljeään enemmän keskittyneenä ja odotti tämän jatkavan. "Mä luulen, että se oli kunkku."
"Edwin?" Ade kysyi ihmeissään.
"Niin. Mitä mä nyt isän puheista ymmärsin niin kunkku on huolissaan meidän laumoista ja sillä on ratkaisu meidän.. ööö.. ongelmaan.. EI!! Ei Ade sä et oo ongelma.. en mä niin tarkoittanu.." Jeremy jatkoi taas, mutta puhui nyt hermostuksissaan mitä sattuu.
"No? Mikä se oli?" Ade vaan kysyi nyt omissa mietteissään.
"Mä kuulin vaan isä sanovan kaks sanaa, ennen ku se lopetti puhelun. Kreikkaan ja ei." Jeremy sanoi ja puri huultaan.
'Hmmm.. mitä Kreikassa voisi olla..' Ade mietti nyt hiljaa mielessään.
'Lämpöä.' Celestian ääni kuului Aden päässä ja hänen oli pakko hieman naurahtaa.
"Jos isä ei puhu siitä ennen huomista niin mä kysyn siltä itse." Ade lupasi Jeremylle. Hetken kuluttua oven takaa kuului askeleita ja pian se avautui, paljastaen takaansa hymyilevän Alexanderin.
"Vaara ohi." Alex sanoi hymyillen ja tuli halaamaan Adea. "Sä oot taas turvassa sisko." Alex oli edelleen hyvin suojelunhaluinen siskoaan kohtaan, vaikka tämä oli nyt Punaisenverenlauman alfa ja hän oli löytänyt lunansa Marien pian sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 18 vuotta. Marie oli kaunis vaalea sinisilmäinen nuorinainen Kuunvarjonlaumasta.
YOU ARE READING
Vainottu
WerewolfTämä kirja on luettavissa erikseen, mutta suosittelen lukemaan ensin kirjan nro1. Alfantytär. Adeliina on alfojen tytär ja jo se tekee hänestä erityisen. Sen lisäksi vielä itse Kuunjumalatar Selene päätti antaa hänelle epätavalliset violetit silmä...