Vainottu

Tunteita ⚠️

Pari päivää oli mennyt ihan nätisti, eikä hyökkäyksiä ollut tullut. Ade oli kuitenkin taas alkanut nähdä painajaisia ja Ares tuntui edelleenkin kovin etäiseltä ja vältteli samassa tilassa olemista. Hän oli todella paljon poissa. Eros oli sanonut, että hän kiersi paljon mökin ympärillä ulkovartiossa, mutta Ade kyllä tiesi milloin häntä välteltiin. Vaikkei hän itsekkään myöntänytkään haluavansa kumppaneitaan, teki kuitenkin Eroksen läsnäolo hyvää ja Hermeskin oli vähitellen alkanut viettää enemmän aikaa heidän kanssaan. Nämä olivat kertoneet paljon juttuja ja hauskoja sattumia heidän lapsuudestaan. Nyt he olivat juuri pelaamassa olohuoneessa Afrikantähti-lautapeliä, kun ovi levähti auki ja Ares ryntäsi sisälle tajuton nainen sylissään.

"Mitä tapahtui? Onko.. onko se Emily???" Hermes oli ensimmäisenä kysymässä ja Ade kuuli aivan erilaisen huolen tämän äänessä. Ade ennätti vain huomata verentuoksun, joka sekoittui mutaan ja metsän tuoksuun, ennen kuin hän oli jo lääkärimoodissaan.

"Vie hänet suoraan keittiön pöydälle, onko täällä talossa ensiapulaukkua?" Ade kyseli ja käveli suoraan keittiöön. Takanaan kuuluvista askeleista päätellen Areksen oli täytynyt totella häntä. Keittiöön päästyään hän laski naisen pöydälle ja Ade alkoi nopeasti tutkimaan häntä. Hetkessä Hermes oli tuonut hänelle ensiapulaukun ja veljekset seurasivat sivusta Aden tutkimuksia. Ade nosti katseensa suoraan Arekseen, kun tämä ei ollut puhunut vielä mitään. "Aiotko sä kertoa mitä tapahtui?"

"Mä olin vartiossa, kun Emily ilmestyi yhtäkkiä tänne. Me.. keskusteltiin ja.. en siksi ollut valppana. En huomannut sitä.. vierasta sutta, ennen kuin se oli jo hyökännyt Emilyn kimppuun. Sitten niitä oli kaksi lisää.. niillä oli hopeaveitsi mukanaan." Ares viimein selitti ja Aden jatkaessa tutkimistaan.

"Hänen haavansa näyttävät paranevan hyvin itsestään. Ainoastaan.. hän on lyönyt päänsä melko lujaa. Hänen kuitenkin pitäisi herätä parin tunnin sisällä." Ade antoi viimein diagnoosin. "Sitten sinun vuorosi. Istu tuohon tuoliin." Ade käskytti Aresta ja tämä murahti kuullessaan käskevän äänen. Hän oli sentään alfa, eikä hän ollut tottunut, että kukaan jakeli hänelle käskyjään, ei kukaan. "Lopeta jo tuo lapsellinen pelleily ja istu tuoliin. Sinä vuodat verta!" Ade kivahti violetit silmät loistaen ja silmät suurina hämmästyksestä Ares meni sanaakaan sanomatta istumaan Aden osoittamaan tuoliin. Hermes ja Eros yrittivät pidätellä nauruaan. "Te kaksi voitte viedä tytön makuuhuoneeseen, siellä hänen on mukavampi herätä ja pukea uudet vaatteet." Ade vielä sanoi, ennen kuin keskittyi tutkimaan Aresta. Jo ensimmäisestä kosketuksesta miehen paljaaseen ihoon, Ade tunsi kipinät sormissaan. Hermes ja Eros hävisivät pian Emilyn kanssa ja Ade jäi Areksen kanssa kahdestaan keittiöön. Hetken huoneessa vallisti täysi hiljaisuus. "Haava käsivarressasi on melko syvä.. ja näyttäisi, ettei se parane. Sä varmaan sait viillon, siitä hopeaveitsestä." Ade arvioi. "Minun pitää laittaa siihen tikkejä.. täällä ei kuitenkaan näy olevan puudutetta joten.."

"Tee mitä täytyy." Ares murahti hammasta purren. Ade otti kikkaus- ja puhdistusvälineet valmiiksi ja syventyi työhönsä. Jonkin ajan päästä hän tutkaili lopputulosta. "Siihen ei pitäisi jäädä kovin suurta arpea.. hopea kuitenkin jättää aina jälkensä." Hän sanoi viimein ja alkoi laittaa tavaroita pois.

"Kiitos.." Ares kiitti ja kysyi sitten hieman vaivaantuneena. "Missä sä.. opit laittamaan tikkejä?" Ade kuuli askeleita takaansa huoneessa ja tuoksuista hän tiesi Hermeksen ja Eroksenkin saapuneen huoneeseen.

"Mä oon melkeenpä aina ollu kiinnostunu lääketieteestä.. tai oikeastaan sen jälkeen ku mut siepattiin kuninkaanlinnasta. Mä näin yhden naisen pelastavan Alexin hengen. Kotona mä menin kirjastoon ja aloin lukea. Mä hain sitten läpällä lääkikseen ja satuin pääsemään sisään. Kurssit oli aika haastavia saada toteutumaan verkossa, mut jotenki ne järjesty. Vasta valmistuttuni isä kertoi, että oli tiennyt siitä kaiken aikaa. Tottakai hänen oli ollut helppoa puhua professorit ympäri." Ade kertoi.