Tämä kirja on luettavissa erikseen, mutta suosittelen lukemaan ensin kirjan nro1. Alfantytär.
Adeliina on alfojen tytär ja jo se tekee hänestä erityisen. Sen lisäksi vielä itse Kuunjumalatar Selene päätti antaa hänelle epätavalliset violetit silmä...
Kolme päivää oli kulunut ja Ade istui nyt linnan suurkirjastossa lukemassa kirjaa, joka kertoi vampyyreistä. Kirja oli oikeastaan täysin samanlainen, kuin Aden kotona. Se vaan oli vanhempi. Sen sivut olivat melko hauraat ja kellertävät, ja suurin osa sen teksteistä oli kirjoitettu käsin. Ehkäpä teos oli alkuperäinen. Muistot kirjasta toivat mieleen kipeitä asiaoita menneisyydestä ja laittoi miettimään kaikkea viime päivinä kokemaansa. Myös koti-ikävä kaihersi.
Ensimmäinen päivä oli kulunut pääasiassa linnan tutkimisessa ja Oliverin kanssa puhellessa. Päivällisellä hän oli tavannut jälkeen ystävällisen oloisen Sebastianin ja edelleenkin yhtä rujon ja hiljaisen Patrikin. Mikähän lie sitäkin vaivasi, asianhan piti olla aivan toisinpäin.
Toisena päivänä Celestia oli muistuttanut taas itsestään, sitten Patrikin Adeen pistämän ukonhattu-uutteen jälkeen. Ade ja Celestia olivat olleet niin paljon erimieltä kaikista asioista, että Ade oli lopulta sulkenut heidän välisen linkkinsä, sydän säröillä. Ade ei tehnyt sitä oikeastaan koskaan, mutta nyt hän ei halunnut ajatella mitään. Toisaalta hän ymmärsi myös Celestiankin kannan. Celestia kaipasi alfaprinssejään ja vaikka Ade ei olisikaan halunnut myöntää, niin kyllä hänkin kaipasi heitä. Hän kaipasi Areksen kanssa väittelyä, Hermeksen kanssa leppoisaa keskustelua ja Eroksen hellyydenosoituksea.
Eilen he olivat käyneet Oliverin kanssa piknikillä linnan lähellä sijaitsevan kylän laidalla. Siellä oli suuri niitty, jossa alkukesän kukat kukkivat valtoimenaan ja pieni alppipuro kiersi pieniä kumpareita ja katosi sitten putouksena pieneen lampeen, mistä vesi jatkoi matkaansa aina vaan alemmas vuoristoon. Maisemat olivat kauniit. Linna sijaitsi aivan Sveitsin Alppien ylärinteellä, missä pilvet siivilöivät suurimman osan kirkkaista auringonsäteistä. Niityllä piknikillä, Oliver oli antanut Adelle sormuksen.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Ade pyöritteli sitä nyt sormissaan ja koitti miettiä kaikkea. Ajatus välähti hänen mielessään ja hän nousi nopeasti seisomaan. Hän meni Patrikin luo, jonka Oliver oli määrännyt seuraamaan Adea ja näyttämään älle tietä linnan sokkeloisilla pimeillä käytävillä.
"Minä haluan nähdä ne ennustukset uudelleen." Ade ilmoitti varjoissa seinää nojaavalle miehelle. Miehen silmänsä välähtivät Aden vaativasta äänensävystä, mutta mies nyökkäsi hetken päästä ja kaivoi taas jättimäisen ruosteisen avaimen taskustaan. Ade poimi suuren metallisen kynttilälyhtynsä vanhan vampyyrilinnan vierestä ja asteli sisään pienempään kirjastohuoneeseen. Patrik oli jo asetellut edeltä umpilipaston luo ja otti sieltä kaksi pergamentin esiin. Hän laittoi ne huoneessa olevalle pöydälle, kumarsi hieman päätään ja mene ovelle vahtiin. Ade laski lyhdyn pöydälle ja vieritti ensimmäisen pergamentin auki.
'Se ei ollut tässä.' Ade mietti itsekseen ja rullasi käärön kiinni. Hän avasi toisen pergamentin auki. Hän luki hetken, kunnes tuli oikeaan kohtaan.
"Vaikeat ajat ovat hänellä edessä, paljon murheita, paljon kärsimystä ja lopulta hänen on luovuttava yhdestä osasta itseään. Valintaa ei ole vielä kirjoitettu, mikä tarkoittaa, että hänen tulevaisuutensa on vielä liikkuva."
