Tämä kirja on luettavissa erikseen, mutta suosittelen lukemaan ensin kirjan nro1. Alfantytär.
Adeliina on alfojen tytär ja jo se tekee hänestä erityisen. Sen lisäksi vielä itse Kuunjumalatar Selene päätti antaa hänelle epätavalliset violetit silmä...
"Tässä on sinulle vaatteet. Ne eivät todellakaan ole niiden sinun omiesi vertaiset, mutta sinun ei ainakaan tarvitse lähteä ulos tuossa sairaalakaavussa." Iloinen hoitaja kertoi ja laski muovisen kassin Agen sairaala sängylle Ade kiitti ja lähti sairaala huoneensa vessaan vaihtamaan. Ei ei todellakaan niinku mun vaatteet Ade kauhisteli ottaessaan pussista esiin valkoisen offshoulder napapaidan ja lyhyet revityt farkkushortsit.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"En tiedä olisiko sairaalakaapu kuitenkin parempi." Ade mietti ääneen.
"Adeliina.. mennään!" Ares huusi oven takaa.
"Niin kai sitten." Ade vielä sanoi ennen kuin avasi oven ja astui sairaalahuoneeseen. Hän tunsi heti Areksen tuijotuksen itsessään
"Mene vaihtamaan." Ares murisi hampaitaan purren ja tämän silmissä tanssi kultaisia pisteitä. Ade pyöritteli silmiään.
"Jos mulla ois jotain mihin vaihtaa, niin se saattaisi onnistuakkin. Nämä kelpaavat. Sitäpaitsi sulla ei oo mitään valtaa komennella mua." Ade haastoi. Hän työnsi miehen pois edestään ja vaikka tunsi kipinöiden tanssin hämmenessään, hän terävöitti itsensä ja lähti huoneesta vihaisennäköinen prinssi kintereillään. Ade tunsi monen tuijotuksen kävellessään käytävillä, mutta kaikki käänsivät nopeasti kasvonsa alas, kun huomasivat Areksen tuiman ja mulkoilevan katseen. Ulos päästyään Ade veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa. Siinä tuoksui jo niin vahvasti kesä.
"Jaksatko kävellä vai pyydänkö kyydin?" Ares kysyi tutkaillen ympäistöä.
"Jos mä kerran joudun palata siihen samaan mökkiin, niin sillon mä valitsen ehdottomasti kävelemisen." Ade vastasi nopeasti.
"Seuraa sitten minua." Ares käskytti ja lähti kävelemään, ilmeisestikin sinne mökille.
——————————————
'Ja taas sitä ollaan täällä..' Ade mietti astellessaan Areksen perässä alfojen mökille.
"Tule nyt.. mulla on tänään vielä muutakin tehtävää." Ares hoputti nyrpeänä.
"Kukas sun murokuppiin on tämä aamuna pissiny?" Ade mumisi hiljaa itselleen, mutta murinasta päätellen Ares oli kuullut. Mökissä Ares marssi suorinta tietä portaisiin ja harppoi kaksi askelmaa kerrallaan ylös. Ade puolestaan kaipasi syötävää ja päätti suunnistaa keittiöön. Jääkaapista löytyi kaikenlaista ja Ade arveli Emilyn käyneen useampana päivänä vierailulla. Häntä alkoi suututtaa ja hän läimäisi oven kiinni ehkä vähän turhankin kovasti.
"Mitä se jääkaappi on sulle oikeen tehny?" Hermeksen ääni kuului keittiön ovensuusta. "Tervetuloa takaisin."
"Etkä halua mitään tuhdimpaa?" Hermes mietti ja katseli epäilevänä keksipakettia. Ulko-ovi kävi, mikä tarkoitti, että joko Ares oli lähtenyt tai joku oli tullut sisälle. Ade lähti Hermeksen perässä olohuoneeseen ja katui heti, kun näki Emilyn istuvan sohvalla Areksen syleissä. Hän yritti kovasti pitää ilmeensä tavallisena, vaikka tunsi Celestian (susi, jos ette muistanu) vihan nostavan päätään. Hän tunsi Hermeksen vilkuilun hänen suuntaansa, mutta yritti olla välittämättä siitäkin.
