Tämä kirja on luettavissa erikseen, mutta suosittelen lukemaan ensin kirjan nro1. Alfantytär.
Adeliina on alfojen tytär ja jo se tekee hänestä erityisen. Sen lisäksi vielä itse Kuunjumalatar Selene päätti antaa hänelle epätavalliset violetit silmä...
Lentokone laskeutui Kreikan maankamaralle, kun hämärä oli jo laskeutunut. Ulos koneesta astuessaan Ade tunsi lämpöisen ilman hyväilevän poskeaan. Eihän siellä mikään helle ollut.. ei todellakaan, mutta kyllä lämpötila yli +10:n asteen tuntui lämpimältä verraten -20:een pakkasasteeneen.
"No miltä ensimmäinen lento tuntui?" Hermes kysyi yllättäin.
"Ööm.. miten niin ensimmäinen?" Ade vastasi kysymällä ja kääntyi katsomaan miehen suuntaan. Hermes kohotti toista kulmaansa kysyvänä. "Se oli ihan ok."
"Mä osasin päätellä sen olevan ensimäinen, koska sun sydän lähti hirveään laukkaan, kun me saavuttiin Lupuksen luo." Hermes sanoi, vaikkei Ade odottanut tämän paljastavan mihin epäily perustui. "Parasta mennä ennen kuin Ares hermostuu." Ja niin Hermes lähti kävelemään leveää polkua pitkin metsään. Ade vilkuili hieman ympärilleen ja lähti seuraamaan miestä. Pian hän kuuli askeleita takaansa. Pureskellen hermostuneena alahuultaan, hän kurkisti vasemman olkansa yli. Varjoista astui ulos Eros. Kun heidän katseensa kohtasi, Ade saattoi nähdä tämän ruskeiden silmien leiskuvan lievästi kultaisina.
"Tsk tsk tsk.. prinsessa.. mä muistaakseni sainoin sulle jotain tuosta ihanan täyteläisen alahuulen pureskelemisesta..?" Miehen matala maskuliininen ääni kantautui Aden korviin. Hän vapautti huulensa nopeasti. Hetken he vain tuijottivat toisiaan. Monet muistot palasivat Aden mieleen ja yhtäkkiä kyyneleet uhkasivat valahtaa hänen poskilleen. Sitä hän ei kuitenkaan sallinut. Hän nopeasti sulki silmänsä.
'Mä olen vahva, mä olen rohkea.' Hän muistutti itselleen ja rauhoittui.
"Miksi sä kutsuit mua sillä nimellä? Sä kyllä tiedät mun oikean nimen." Ade sanoi sitten jäätävällä äänellä, jäätävämmällä kuin oli aluksi aikonut ja katsoi taas suoraan ruskeisiin silmiin, joissa hän näki.. loukkaantuneisuutta. Eros pyöritteli päätään ympäri metsää ja kuunteli. Kun hän oli varma, ettei kukaan kuulisi, hän käänsi katseensa takaisin Adeen.
"Sehän sinä oikeasti olet.. Meidän sielunkumppaninamme.. joku päivä sä tulet olemaan jopa kuningatar. Kaikken Kreikan laumojen lunakuningatar." Eros sanoi varmalla äänellä. Ja jokin miehen viimein lausuessa totuuden ääneen, sai lämmön tulvahtamaan hänen rintaansa.
'Kumppani sanoi, että me kuulutaan niille.. vastaa nyt jotain typerys! Äkkiä!' Aden susi huusi hänen päänsä sisällä. Ade huokaisi syvään ja bloggasi sutensa äänen päästään.
"Sä taidat olla ainoa meistä, joka tuntuu haluavan tuon yhteyden." Ade viimein vastasi ja kääntyi takaisin seuraamaan polkua, jota pitkin Hermes oli aiemmin kulkenut. Takanaan kuuluvista askeleista päätellen, Eros oli lähtenyt seuraamaan häntä. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen Ade huomasi pehmeän valon paistavan puidenlehtien takaa ja pian hän näki mökin, joka oli.. no.. se näytti kyllä ihan mökiltä, mutta se oli rakennettu korkealle puiden runkojen väliin.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
