Tämä kirja on luettavissa erikseen, mutta suosittelen lukemaan ensin kirjan nro1. Alfantytär.
Adeliina on alfojen tytär ja jo se tekee hänestä erityisen. Sen lisäksi vielä itse Kuunjumalatar Selene päätti antaa hänelle epätavalliset violetit silmä...
Ade paistoi munia ja pekonia, mutta jostain syystä munat tarttuivat kokoajan pannun pohjaan ja pekonit menivät jo hetki sitten ylikylpsiksi. Ei sillä etteikö rapea pekoni olisi hyvää, mutta munat taisivat todellakin olla jo entiset. Hän nappasi pekonit lautaselle ja heitti suurimman osan kananmunista roskakoriin (ne jotka irtosivat pannusta. Pannun hän puolestaan laittoi tiskialtaaseen. Seuraavaksi hän alkoi aukoa kaappeja ja viimeisestä kaapista hän löysi paketillisen mantelipikkuleipiä. Joo.. Aden ei ollut koskaan ennen tarvinut valmistaa itselleen ruokaa, olihan heillä ollut laumatalolla ruokala, missä lauman keittäjät olivat valmistaneet ruuan. Eikä ollut hönen vikansa, että kaapeista oli löytynyt ainoastaan raaka-aineita, mistä itse valmistaa ruokansa. Ade kuuli askeleita takaansa ja pian pihkainen tuoksu leijui hänen nenäänsä.
'Eros.' Ade ajatteli mielessään ja sai ajatuksilleen pian vahvistuksen, kun mies avasi suunsa.
"Ööm.. Ade.. mitä täällä on oikein tapahtunut?" Eros kysyi tutkaillen sotkuisen näköistä kettiötä. Ade puri huultaan, mutta muisti nopeasti, mitä mieltä Eros siitä tavasta oli. Ade istui pekonilautasensa ja keksipakettinsa kanssa jääkappista löytämänsä kivennäisvesipullon viereen ja työnsi nopeasti yhden keksin suuhunsa. "Oletko sä vihainen mullekkin?" Eros kysyi ja tämän äänestä Ade saattoi kuulla pettymystä ja loukkaantumisen. Pian uudet askeleet saapuivat keittiöön ja meren suolaisesta tuoksusta, Ade tiesi sen olevan Hermes.
"Mitä täällä oikein on..?" Hermes aloitti kysymään, mutta Eroksen nopeasta mulkaisusta, hän tajusi olla sanomatta lausetta loppuun. "Tuota.." Hän aloitti varovasti sanomaan samalla, kuin tutkaili Aden edessä ollevaa pekonilautasta. "Ämm.. laumatalolla olisi aamiainen valmiina.. voisimme vaikka.."
"Sopii." Ade keskeytti Hermeksen nopeasti ja nousi seusomaan. "Mä käyn nopeasti vaihtamassa vaatteet." Ja niin Ade lähti nopeasti pois sotkuisesta keittiöstä. Häntä itketti, mutta hän ei sallinut kyynelten tulla ja näyttää, että hän olisi heikko. Ei.. sitä iloa hän ei soisi kenellekkään. Tullessaan olohuoneeseen, hän hidasti. Aresta ei näkynyt missään ja Ade todellakin toivoi, ettei näkisi tätä hetkeen. Miehen pehmeiden huulien painautuessa hänen omilleen, Ade oli tuntenut maailmansa täyttyvän ja aivan yhtä nopeasti järistys oli halkaissut sen kahtia. Hän ei todellakaan halunnut tuntea sitä.. ei taas.. hän oli menettänyt jo tarpeeksi. Hän asteli yläkertaan ja makuuhuoneen ovella hän kuunteli ja haisteli ilmaa, ennenkuin uskalsi astua huoneeseen. Huoneessa hän käveli matkalaukulleen ja nappasi sieltä ensimmäiset käteen sattuneet vaatteet ja vaihtoi ne nopeasti ylleen.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Ehkä mä otan vaan tennarit.." Ade mumisi itsekseen ja nappa mustat Adidaksen superstarit laukustaan. Ade oli ihmissudeksi aika lyhyt. Hän oli 169cm:ä, kun normaalisti naarat olivat vähintään 175cm:ä pitkiä. Miehet puolestaan olivat vähintään 180cm:ä. Alfaprinssit taisivat olla kaikki jopa 190cm:ä. Adella oli siis ihan syy tuntea itsensä pieneksi. Hän nappasi poikkeuksellisesti hiuksensa pikaiselle nutturalle ja lähti sitten huoneen turvasta. Eros ja Hermes odottivat häntä jo alhaalla.
